Nuoret energisoivan vapaa-ajan jäljillä – ”Shiftaa känny höntsään!”

Hyvää seuraa -hankkeessa etsitään jalkapallon harrastamisen uusia muotoja. Jari Kanthin vetämiin aamuharjoituksiin osallistuu aktiivisesti jalkapalloa pelaavia Omnian opiskelijoita sekä niitä, jotka eivät sitä harrasta. Kuva Sirpa Repo

Kunnallisalan kehittämissäätiön Kulttuurin, liikunnan ja vapaa-ajan Suomi -huippuseminaari kokosi moniäänisen osallistujajoukon Finlandiatalolle ystävänpäivänä 2018. Seminaarissa kupli vahva yhteinen näkemys: vapaa-ajalla on suuri merkitys hyvinvoinnille.

Liikunta ja kulttuuri tarjoavat paljon innostavaa tekemistä, ainakin aktiiviselle henkilölle. Nuorten osallisuuden näkökulmasta minulle nousi mieleen useammankin kerran muutama tärkeä kysymys: Ovatko vapaa-ajan palvelut jo valmiiksi aktiivisten ihmisten juhlaa, vai löytyykö tilaa ihan kaikille? Tai pikemminkin löytävätkö palvelut myös ne, jotka eivät aktiivisesti hakeudu palveluiden pariin? Onko vapaa-ajastakin tullut suorite, johon liittyvät valinnat tulisi kirjata ansioluetteloon pätkätyöläisen jatkuvan työhaun aineksena? Onko potentiaalisesta työnantajasta arvokkaampaa harrastaa vaikkapa korkeakulttuuria ja seuratoimintaa kuin metsässä sienten perässä samoilua?

Aikakäsityksen muutos

Arki on kovin usein ryntäilyä asioiden, puuhalistojen, harrasteiden, kokousten ja bussien perässä. Samanaikainen älykännykässä eläminen ei tee suoritusta yhtään helpommaksi. Ehkäpä liikunnan ja kulttuurin arvo on elämyksen ohella mahdollisuus hiljentyä yhden asian äärelle hetkeksi. Mahdollisuus kuunnella kehoa ja tunnustella miten se voi liikunnan aikana. Tai tilaisuus kulkea kulttuurin vietävänä imettynä hetkellisesti toiseen tilaan joka saa värejä ja merkityksiä oman kokemuksen kautta. Silloin liikunta ja kulttuuri eivät olekaan suoritusta, vaan pakoa suorituskeskeisestä silpusta.

Kulttuuri- liikunta ja nuorisotyö on mielletty vapaa-ajaksi, mutta nykyisin raja vapaan ja työn välillä on yhä häilyvämpi. Yhä useammalla työpaikalla pidetään taukojumppia ja kodeissa kurkataan työpaikan sähköposteja. Kodeissa vanhemmilla on keskeinen rooli vapaa-ajankäytön malleina. Voiko nuorta ojentaa jatkuvasta sosiaalisessa mediassa roikkumisesta jos myös itse vaivihkaa kurkkii mobiililaitteen ruutua työasioissa. Silloin lähetämme viestiä, että työasiat ovat tärkeitä ja sopivat vapaa-aikaan samalla kun nuoren kaverisuhteiden hoitaminen on jollakin tavalla moitittavaa.

Vapaa-aika osallistamisen alueena

Ministeri Sampo Terho totesi seminaarissa: ”Lapsille ja nuorille löytyy myös jo nyt edullisia mahdollisuuksia harrastamiseen. Organisoidun liikunnan rinnalla tulee muistaa myös omatoimisen ja ns. höntsä-liikunnan tärkeä merkityksen lapsille ja nuorille.” Höntsäilyssä korostetaan kilpailun ja suorituksen sijasta mukavaa leppoisaa yhdessä tekemistä porukassa. Höntsäilystä toivoisikin uutta kansallislajiamme, johon matalla kynnyksellä voisi osallistua silloin kun siltä tuntuu.

Ero höntsäilyn ja perinteisen yhteen lajiin sidotun toiminnan välillä voi olla harrastajan näkökulmasta hyvinkin suuri. Professori Mika Pantzar kysyikin seminaarissa kenen ehdoilla vapaa-aikaliikuntaa kehitetään? Varsin usein taitaa käydä niin, että kehittäjät ovat lajiin rakastuneita aktivisteja, joka haluaa viedä lajia mahdollisimman korkealle tasolle. Mahtuuko mukaan sellaisia, jotka haluavat vain vähän puuhailla lajin parissa ilman sen suurempaa intohimoa lajiin? Hyvää seuraa -hankkeessa kahtiajako on unohdettu ja sen tilalle on rakennettu innostavaa yhteistyötä runsaiden erilaisten kokeilujen avulla.

Leppoisan vapaa-ajan jäljillä

Apulaispormestari Nasima Razmyar peräänkuulutti peräti uutta osaamista: osaamista täyttää vapaa-aika hyvin. Mutta mitä on hyvin täytetty vapaa-aika? Uskoakseni se voisi olla esimerkiksi oman stressitason lieventämistä, opettavaisuutta, porukkaan kuulumisen tunnetta tai mitä tahansa yksilön kannalta merkityksellistä. Erilaiset merkitykselliset kohtaamiset ja kokemukset näyttäytyvät myös useissa nuorten osallisuutta edistävissä hankkeissa. Niissä merkityksellisyyttä on usein omien pelkojen voittaminen, hetki jolloin tulee nähdyksi ja voi ilmaista itseään, tunne porukkaan kuulumisesta tai usein näiden tekijöiden kautta vahvistuva itsetunto.

Suomen suosituin harrastus taitaa olla kävelylenkeillä käyminen. Suurin osa suomalaisista samoilee metsissä ja purupoluilla, taajamien puistoissa ja näyteikkunaostoksilla. Metsäretkelle voisi mainiosti suunnata porukallakin ihan höntsä-hengessä. Osallistamalla osaamisen hankeperheessä on juuri alkanut hanke Höntsä – silta eteenpäin!, jossa luvataan tämän toiminnan aktivointiin välineitä ja keinoja. Ehkäpä matalan kynnyksen yhteinen toiminta auttaisi osalta katkaisemaan syrjäytymistä. Usein aktiivisuus yhdellä elämän alueella näyttäytyy pian myös muilla elämänalueilla, ministeri Terhoa lainatakseni liikunta ja kulttuuri aktivoivat ja avaavat mahdollisuuksia.

Seminaarin panelistina ollut Lasse Lehtinen toi esille, että olemme terveempiä, vauraampia ja koulutetumpia kuin koskaan Suomen historiassa. Myös nuorten kynnyksiä harrastaa ei ole koskaan höylätty näin matalaksi kuin nykyään. Lehtinen on oikeassa, ja onkin haastavaa pohtia, mitä tulisi tehdä koska yhäkin nuoria jää vaille harrastuksia. Tunnistamme ongelman, on aika löytää siihen ratkaisuja. Niistä yksi voi hyvinkin olla kulttuuria ja liikuntaa yhdistelevä höntsäily.

#kakssemma2018

Katso seminaaritallenne Youtubessa.

Hyviä kokeiluja ja kehittämistyötä on tehty höntsän ja vapaa-ajan käytön ympärillä mm. seuraavissa Osallistamalla osaamista toimenpidekokonaisuuden valtakunnallisten hankkeiden puitteissa.

Hyvää seuraa -hankkeessa etsitään jalkapallon harrastamisen uusia muotoja. Jari Kanthin vetämiin aamuharjoituksiin osallistuu aktiivisesti jalkapalloa pelaavia Omnian opiskelijoita sekä niitä, jotka eivät sitä harrasta. Kuva Sirpa Repo
Hyvää seuraa -hankkeessa etsitään jalkapallon harrastamisen uusia muotoja. Jari Kanthin vetämiin aamuharjoituksiin osallistuu aktiivisesti jalkapalloa pelaavia Omnian opiskelijoita sekä niitä, jotka eivät sitä harrasta. Kuva Sirpa Repo

Kirjoittaja: Katri Halonen

Katri on Osuma-hankkeen projektipäällikkö ja yliopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulusta.

Lisää julkaisuja kirjoittajalta →