Nuorten osallistaminen on tunnetta ja toimintaa

Olen törmännyt viime vuoden aikana usein pohdintaan siitä mitä on osallisuus ja osallistaminen. Miten nuo termit liittyvät toisiinsa ja etenkin, miten ne näyttäytyvät hankearjessa. Osallistamalla osaamista -toimenpidekokonaisuus on jo tovin yli puolivälin. Eri hankkeissa osallisuuden menetelmiä ja foorumeita on kokeiltu hyvin monilla eri tavoilla, ja sitä kautta on vähitellen rakentunut hankearki ja niissä hahmottuva todellisuus. Termit ovat määrittymässä liittolaisiksi, mutta silti kovin toisenlaisiksi.

Osallisuuden tunnetta portaita kavuten

Osallisuusportaat on työkalu, jonka avulla toimijat voivat peilata osallisuuden toteutumista omassa organisaatiossaan ja lähiyhteisössään. Kuva: Nuorisoseurat

Nuorisoseurat ovat hahmottaneet osallisuuden tasoja portaikolla, josta on tullut varsin yleinen tapa hahmottaa asiaa.

Alin, ”näennäisosallistumisen porras”, määrittyy vaiheeksi, jossa aikuiset kysyvät nuorilta mielipiteitä, mutta nuorten vastauksia ei kuunnella. Osallisuus lisääntyy ylemmillä tasoilla suhteessa siihen, miten paljon nuori tulee kuuluuksi ja edelleen miten paljon hän vaikuttaa päätöksiin. Portaikon yläpäässä on ”kannustetun osallistumisen” porras, jolla nuoria koulutetaan ja heille tarjotaan todellisia työkaluja osallistumista varten. 

Portaikon tavoite ei ole sinänsä se, että jokainen nuorten syrjäytymisen teeman ympärillä toimiva tavoittelisi ylimmällä portaalla oloa. Portaikko pikemminkin helpottaa asettamaan tavoitteita ja tunnistamaan osallisuuden tasoja eri toiminnoissa ja hetkissä. Osallisuus paikantuu osallisuuden portaiden puitteissa tunteeksi, joka syntyy dialogissa nuoren ja aikuisen välillä ja realisoituu nuorisoseuran toiminnallisessa arjessa.

Eri osallisuuden portaat ja kannustetun osallistumisen tavoite ovat vahvasti läsnä myös Osallistamalla osaamisen toimenpidekokonaisuuden hankkeissa. Esimerkiksi Näkymättömät-hankkeessa nuoret ovat saaneet äänen ja tulleet nähdyksi digitarinoiden avulla, Mun juttu -hankkeessa on hyödynnetty taide- ja seikkailupedagogiikkaa oman polun ja itsevarmuuden kehittämisen alueena ja Hyvää seuraa -hankkeessa on haettu uusia ulottuvuuksia kertyvän ammattitaidon hyödyntämiseen seuratoiminnan puitteissa.

Osallistamista toiminnan kontekstissa

Osallistaminen on tekosana. Osallistaminen on tekemistä, jonka tuloksena voi syntyä muun muassa osallisuuden tunnetta. Osallistamalla osaamisen hankekokonaisuudessa mukaan nuorten osallistamiseen on koottu toimijoita oppilaitoksista sekä nuorten kanssa työskentelevistä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin organisaatioista. Koko hankekokonaisuudessa osallistuminen kulkee sekä institutionaalisella organisaatiotasolla että nuorten ja hanketoimijoiden arjen yksilö- ja ryhmätasoilla.

Osallisuusajatteluun liittyy yksilötasolla toimijuus. Hyvin yleisesti ilmaisten toimijuudessa on kysymys siitä, että ihmiset osallistuvat oman elämänsä ja yhteisen sosiaalisen todellisuuden rakentamiseen teoillaan ja kommunikoinnillaan.

Kulttuurialalla tänä päivänä osallistaminen tarkoittaa usein saavutettavuutta ja myös perinteisen yleisön muuntumista “passiivisista” esitysten seuraajista aktiivisiksi toimijoiksi, jotka muodostavat kulttuuritoimintaa rakentavia yhteisöjä. Luovuutta ei nähdä enää Richard Floridan varhaisemman kirjoittelun mukaisena taidealan toimijoiden ”luovana luokkana” vaan luovuus nähdään yhteisöjen toiminnan ulottuvuutena.

Uusissa yhteisöissä on korostunut usein itse tekemisen ja aktiivisen toimijuuden kulttuuri. Toiminnan myötä liitytään osaksi tilapäistä tai varsin vakinaista yhteisöä, joka suuntaa energiaa yhteisen kulttuuritoimintaan esimerkiksi katutaidetapahtuman, Kontaktimuovituunaajat Facebook-ryhmän vinkkien vaihdon tai jaetun aatteen edistämiseen tähtäävän mielenosoituksen toteuttamisen muodoissa.  Tähän toimintaan liittyy myös Höntsä -hanke, jossa nuorille järjestetään matalan kynnyksen osallistumismahdollisuuksia heistä itsestään lähtöisin olevaan liikunta- ja kulttuuritoimintaan.

Osallisuus yhteisiin toimijafoorumeihin

2000-luku ja sosiaalinen media yhdistettynä Y-sukupolven ketteriin tietotekniikkataitoihin ovat mullistaneet kulttuuriosallisuutta. Taiteilijavetoisten prosessien rinnalle on tullut yhteiskehittelyn ja joukkoistamisen toimintamekanismeja: on siirrytty luovista luokista luoviin yhteisöihin. Näissä yhteisöissä jokainen on omista lähtökohdistaan ja päämääristään lähtöisin luovan työn tekijä.

Kuva: Katri Halonen, 2019

Nuoren matka varovaisesta osallistujasta omaa toimintaa organisoivaksi kannattelijaksi sisältää kuusi erilaista rooliottoa:

  1. mukana hengaajan roolissa tutustutaan, katsellaan, osallistutaan omaan tahtiin, seuraillaan ja pohditaan, onko toiminta minua varten
  2. ryhmän toimijana otetaan aktiivisempi ote ryhmän edistämiseen, ollaan valmiimpia panostamaan aikaa ja ajatuksia ryhmän toimintaan ja pohditaan miten ryhmää voisi kehittää
  3. ryhmän edustajana toimiminen, usein nuorten keskuudesta heidän itse valitsemanaan tai hankkeen kutsumana, on selkeä askel kohti ryhmän pyrkimyksiä vaikuttaa vahvasti omaan toimintaansa
  4. ryhmän organisoija ottaa selkeästi vastuuta ryhmästä ja sen kokoontumisista – mutta tämä tapahtuu vielä hankehenkilöstön kannattelemana.
  5. ryhmän luotsaajalle luotetaan riittävästi valtaa päätöksentekoon ryhmän toiminnasta valitsemillaan keinoilla – yhdessä ryhmää ohjaten  
  6. ryhmän orkestroija ei hae ryhmässä johtoasemaa vaan kykenee aidosti joukkoistamaan ryhmän toimintaa ulottaen sen usein myös ydinryhmänsä ulkopuolelle laajemmalle toimijakunnalle.

Yhteiskehittelyn ja joukkoistamisen mekanismit ovat tuoneet mukanaan uusia kulttuuriosallisuuden tapoja ja toimintamalleja (Halonen 2017 a,b). Uusissa malleissa ei tyydytä vain yhteiskehittämään ja nauttimaan tuloksesta yhdessä. Osallisuus on syventynyt myös prosessiosallisuudeksi kulttuurituotannoissa. Näitä yksilön aktiivitoimijuuteen kannustavia välineitä on kehitetty ja testattu useissa valtakunnallisissa Osallistamalla osaamista -hankkeissa. Nuoret ovat ideoineet, suunnitelleet, toteuttaneet ja arvioineet kulttuuritoimintaa. He ovat muuntuneet useissa tapauksissa mukana olijoista aktiivisiksi toimijoiksi, joille toivottavasti kulttuurikokemusten äärellä kuljettu yhteisöllinen polku jatkuu tulevaisuudessakin osana arkeen.

Luovasta luokasta luovien yhteisöjen maailmaan

Osallistaminen ei ole vain kulttuurikentän produktioihin osallistamista. Yhä useammin kaupunkitilat toimivat erilaisten yhteisöllisten tapahtumien ja kollektiivisen luovuuden alustana. Näissä foorumeissa yhteinen kehittely, tilapäisen yhteisön osallisuus ja luova ideointi ovat tärkeä osa matkaa. Vaikka yhteisöt rakentuvat vahvasti vapaaehtoisuuden ja kunkin omaehtoisesti päättämän panoksen ympärille, niissäkin on usein keskushahmoja, jotka moderoivat, aktioivat, etsivät keinoja ylittää esimerkiksi kaupunkbyrokratian haasteita ja tukemaan kollektiivisen energian suuntaamista yhteisöllisten prosessien toteuttamiseen.

Kulttuuriala tunnistetaan usein taitelijoista. Heidän ympärillään on oma glamourinsa. Alalla on kuitenkin valtava määrä myös muita keinoja osallistua taideprosessiin. Näitä on avattu ja tarjottu myös Osallistamalla osaamisen hankkeissa. Esimerkiksi Festaripörssissä nuoret ovat työskennelleet vapaaehtoistyössä kulttuuritapahtumissa ja Combo-hankkeessa on autettu nuoria rakentamaan tapahtumia toisen asteen oppilaitoksissa. Teattereista, festivaaleista ja liikuntakulttuurin alueella itse tehdystä kaupunki- ja tapahtumakulttuurista on löytynyt nuorille monia, jokaisen itsensä näköisiä tulokulmia, kulttuurin kulisseissa ja estradeilla.

Lähteet

KUVA: Artikkelin pääkuva on Höntsä -silta eteenpäin -hankkeen joukkoistetusta tapahtumasta Höntsä-Fest. Kuvaaja: Katri Halonen

Kirjoittaja: Katri Halonen

Katri on Osuma-hankkeen projektipäällikkö ja yliopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulusta.

Lisää julkaisuja kirjoittajalta →