Tungosta toiveiden tynnyrissä – Nuoret kevään 2019 vaaliohjelmissa

Puolueiden vaaliohjelmia voi lukea eräänlaisena tulevaisuuden kertomuksina. Niissä luodaan aikalaiskuvaa asioista, joita pidetään politiikassa ja yhteiskunnassa tärkeinä – vaalihetkellä ja tulevaisuudessa. Osuma – osallistamalla osaamista porukkamme pohtii sitä, miten nuorten syrjäytyminen voidaan ehkäistä. Luode-hankkeen projektipäällikkö Anja Kuhalampi (2019) esitti blogissaan toiveen, että ”politiikasta ja poliittisesta toiminnasta avautuisi uudenlaisia toiminnan muotoja, joissa nuorten ääni, toimintatavat ja näkökulmat tulisivat kuulluiksi ja arvostetuiksi.” Tässä blogissa etsitään noita näkökulmia.

Huhtikuussa 2015 joukko nuorisotutkimuksen tutkijoita (Laukkanen ym.  2015) tarkasteli tuolloisia eri puolueiden vaaliohjelmia nuoruuden näkökulmista. Blogia varten kahlasin tämän 2019 eduskuntavaalien vaaliohjelmia läpi. Mielenkiintoni kohteena olivat Keskustan, Kokoomuksen, kristillisdemokraattien, perussuomalaisen, Ruotsalaisen kansanpuolueen, Sinisen tulevaisuuden, Suomen sosiaalidemokraattisen puolueen, Vasemmistoliiton ja Vihreiden vaaliohjelmat. Ohjelmat vaihtelivat 8:sta sivusta 116:een sivuun. Sinänsä osalla puolueista varsinaista ohjelmaa täydennetään teemakohtaisilla lisäpapereilla, mutta tämän blogin puitteissa halusin tarkastella nuorten asioita varsinaisen ydinohjelman sanoituksissa hakemalla hakualulla ”nuor” alkavat kohdat kustakin ohjelmasta.

Nuoret kohteina – oppivelvollisuuden laajentamista ja harrastuksia kaikille

Vuoden 2015 tavoin vuoden 2019 vaaliohjelmissa nuoret ovat läsnä lähes kaikkien puolueiden vaaliohjelmissa erityisenä ikäryhmänä. Harmikseni huomasin, että nuoret tulevat 2015 vuoden tavoin (Laukkanen y. 2015) myös 2019 mainituiksi etupäässä palvelujärjestelmän toimenpiteiden kohteina eivätkä kansalaisyhteiskunnan vahvoina rakentajina. Tyypillisesti nuorten asiat liitetään koulutuspolitiikkaan, sosiaalipolitiikkaan ja työllisyyspolitiikkaan. Näissä nuoret olivat politiikkaohjatun toiminnan kohteita.

Koulutuksen osalta vallitsee varsin monessa ohjelmassa esille tuotu tahto nostaa nuorten koulutustasoa. Tämä tapahtuu pääasiassa laajentamalla toisen asteen peruskoulutus koskemaan yhä useampaa – tai kaikkia. Lisäksi reseptiksi esitetään oppivelvollisuuden laajentamista 18-vuotiaaksi asti. Korkea-asteen opiskelijapaikkoja halutaan lisätä nuorten katkeamattoman oppimispolun vahvistamiseksi. Koulutus haluttiin pitää vahvasti alueellisesti kattavana peruskoulusta väitöskirjan tekemiseen asti.

Opetussisältöjä visioitiin vain vähän, mutta teknologiaosaamisen rinnalle nousi esille Osallistamalla osaamisen hankkeissakin keskiössä oleva päämäärä vahvistaa luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä perusopetuksessa ja toisella asteella. Vain ani harva toi päävaaliohjelmassaan esille kulttuurin laajempien vaikutusten hyödyntämisen. Mutta jotain kuitenkin löytyi tarkkaan etsimällä: kulttuurista kaavailtiin tukea syrjäytymisen ehkäisyyn, kansalaisten osallisuuden lisäämiseen ja yhteisöjen vahvistamiseen.

Lisäksi varsin yksimielisesti nuorille haluttiin yhä parempia harrastusmahdollisuuksia ja kuntien tarjoamia maksuttomia harrastetiloja. Kulttuurin rooli harrastusten ohella laajempana hyvinvoinnin edistäjän ei ollut esille kovinkaan monessa vaaliohjelmassa. Ajastamme kertonee kuntien tiloista irrottautuminen tarjoamalla niiden rinnalla myös ajatus digitaalisista nuorisotaloista syrjäytymisen ehkäisyn ja nuorten aktiivisen harrastamisen toimintaympäristönä.

Nuoret työelämän ensiaskelilla – veroetuja ja tasa-arvoa

Nuorten työllistymisen helpottamiseksi vaaliohjelmissa oli ehdotuksia palkkatuesta, nuorisovarauksesta verotuksessa ja käänteisestä tuloverosta. Ansioiden ohella työssä viihtyminen nostettiin esille mm. haasteena ammattiyhdistyksille. Yhdessä vaaliohjelmassa hahmoteltiin ajatusta ammattiliitoille säädettävästä kanneoikeudesta, jonka puitteissa he voisivat nostaa käsittelyyn esimerkiksi nuorten ja maahanmuuttajataustaisten työtekijöiden oikeuksien polkemisen (esim. alipalkka) tilanteita.

Sukupuolinäkökulma nousi esille haasteena suomalaisille työmarkkinaoille, jotka nähtiin voimakkaasti jakautuneiksi miesten ja naisten töihin. Jatkossa tulee kyetä kannustamaan nuoria hakeutumaan kiinnostustaan vastaavalle koulutusalalle riippumatta siitä, mikä alan sukupuolijakauma on. Tasa-arvokeskustelussa muun sukupuolisten erityiskysymykset eivät vielä juurikaan näyttäytyneet vaaliohjelmissa.

Varsinaisen työn rinnalla nousi useissa ohjelmissa esille erilaiset kansalaispalveluksen muodot. Kutsuntoja haluttiin kehittää kaikkia nuori koskevaksi varusmies-, siviili- tai kansalaispalvelukseksi.

Nuoria suojellaan

Vaaliohjelmissa toistui teemana koulukiusaamisen estäminen. Kiusaaminen linkittyi myös nuorten heikoiksi nimettyihin mielenterveyspalveluihin. Psykologeille pääsy tuntui riittämättömältä ja laajemmalla pensselillä nuorisotyölle haluttiin ohjata vahvasti lisää resursseja. Nuori halutaan nähdä yksilönä, mutta hänet kohdataan -usein toki räätälöityjen- tukitoimien kautta, joiden päämäärä on kuljettaa nuori koulutuksen kautta työelämään.

Ajassa tuntuu korostuvan myös sukupuolittuneeseen väkivaltaan reagointi. Väkivaltaan linkittyi lapsiin ja nuoriin kohdentuvan nettirikollisuuden vähentäminen seksuaaliväkivallan torjumisena. Aikalaiskuvaa kertoo myös useissa ohjelmissa esille nostettu huoli pikavippien aiheuttamasta ylivelkaantumisesta ja maksuhäiriöistä. Vaaliohjelmissa toivottiin pikavippien mainostamisen kieltämistä, vakuudettomien kulutusluottojen kustannuskattoa ja maksuhäiriömerkinnän poistamista luottotietorekisteristä aina kun velka on suoritettu tai velan peruste on poistunut. Nuorten suojelemista haluttiin tehdä myös limuviinojen myyntiä rajoittamalla.

Edessä uljas tulevaisuus, mutta missä luuraavat toimenpiteet?

Vaalilupausten kirjo on hämmentävä. Tekstit tuntuvat kohdentuvan muille kuin nuorille äänestäjille. Teksteissä nuoriso näyttäytyy politiikkaohjattujen linjausten kohteena, jonka integrointi osaksi kansakuntaa tapahtuu lähinnä työllistymisen kautta. Heitä pitää kouluttaa, ohjata, saada harrastamaan ja samalla suojata pikavipeiltä ja limuviinan haitoilta. 

Tämän blogin taustalla tutkin puolueiden vaaliohjelmia. Puolueilla on myös erittäin aktiivisia nuorisojärjestöjä. Epäilemättä juuri nuorisojärjestöt tuovat liikettä juuri nuoriin suuntautuvien politiikkatoimintojen ajatteluun puolueiden sisällä, vaikka se ei välttämättä kovin vahvasti näy puolueiden vaaliohjelmissa. 

Vaaliohjelmien kokonaisuudessa rakentui kuva varsin yksimielisestä nuorten toiminnan edistämisestä. Usein luku-urakan aikana selasin sivun alkuun muistaakseni minkä puolueen ohjelmaa juuri sillä hetkellä luin. Tuntui, että samoja sanoituksia tuli vastaan kovin usein. Vaikuttikin siltä, että edessämme on varsin yksituumainen tulevaisuus. Hieman huolta nousee toki siitä, että toimenpiteet jäivät monesti hatariksi. Visioiden vieminen arkeen muutoksina ja uusina toimintatapoina tapahtunee hitaammin kuin hallituksen vaihtaminen.

Lähteet :

  • Kuhalampi, Anja 2019. Kohti uutta vaalikautta. Luode-hankkeen blogit.
  • Laukkanen, Peltola, Suurpää 2015. Nuoruus vaaliohjelmissa: toimenpiteitä, vaan ei toimintaa. Nuorisotutkimusseura ry. nuorisotutkimusverkosto NÄKÖKULMA Huhtikuu 2015, nro 1
  • Vaaliohjelmat 2019:
    • Keskusta: Suomen arvoisia tekoja
    • Kokoomus: Luotamme Suomeen
    • Kristillisdemokraatit: Suomi johon voit luottaa
    • Perussuomalaiset: Äänestä Suomi takaisin
    • Ruotsalainen kansanpuolue: Yhdessä enemmän
    • Sininen tulevaisuus: Periaateohjelma sekä Sinisen tulevaisuuden 25 toimenpidettä nuorten syrjäytymisen estämiseksi
    • Suomen sosiaalidemokraattinen puolue: Tulevaisuuslinja – SDP:n vaalitavoitteita ja muutoksen suunta 2030
    • Vasemmistoliitto: Oikeudenmukainen Suomi kaikille, ei harvoille
    • Vihreät: Millaisen huomisen haluat rakentaa? Näytä luontosi ja äänestä!

Kuva: © Janne Hellsten CC BY

Kirjoittaja: Katri Halonen

Katri on Osuma-hankkeen projektipäällikkö ja yliopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulusta.

Lisää julkaisuja kirjoittajalta →