Uutta rakentamassa – Matkaevääksi uuden projektin aloittajalle

Osallistamalla osaamisen valtakunnallinen haku päättyy 24.5. Nyt on vielä hyvä aika työstää hakemusta ja huomioida toimenpiteessä hankkeita jo toteuttaneiden opit!

Osuma-hankkeessa toteutettiin koordinoitaville ohjelmakaudella jo päättyneille hankkeille 28.3.-10.4.2019 kysely siitä, miten näin jälkikäteen hankkeiden haaste kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön yhdyspinnalla näyttäytyi. Vastaukset saatiin 8 hankkeesta. Millaisia oppeja päättyneiden hankkeiden luotsit ovat saaneet?

Suunnittele yhteistyön rakentamiselle yhteisöllinen prosessi ja varaa aikaa sen toteuttamiselle

”Tutustu eri aloihin ja mieti, kenen kanssa aloitat työn. Mieti, miksi haluat juuri tietyt verkostot mukaan, mitä tarjoat heille, älä oleta vaan ota ihmiset mukaan. Ole utelias ja kuuntele mitä ihmiset tekevät, mikäli mahdollista, niin tutustu heidän työhönsä konkreettisesti älä vain kahvikupin ääressä.”

Kulttuurin ja liikunnan tuominen samaan hankkeeseen osoittautui monelle hanketoimijalle haastavammaksi kuin mitä yleensä hakuvaiheessa oli oletettu. Yhteinen termistö ja kieli sekä erilaisten toimintatapojen yhteen tuominen vaativat huomiota osakseen heti alkuhetkistä alkaen. Yhteisen hankepolun askelissa näkyy projektitoimijoiden aito uteliaisuus eri tulokulmiin – toimijoita yhdistää yhteinen nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen tavoite.

Yksittäisistä aloista saattaa näyttäytyä helposti ennakko-oletusten värittämä jäävuoren huippu. Esimerkiksi teatterin osalta muutamassa hankkeessa käytettiin soveltavaa teatteria. Moniammatillisuuden haasteita pohditaan mm. paljon Osallistava ja liikunnallinen teatteri -hankkeen loppujulkaisussa Nuorten osallisuuden vahvistaminen teatteri- ja liikunta-alan yhteistoimintaa kehittämällä (Hyväri et. al 2019). Teatteri kätkee allensa joukon toimintatapoja ja -menetelmiä, joita yhdistää osallisuuden vahvistamisen eetos ja pyrkimys teatteri-ilmaisuun. Käytännössä takana on syvä ja monipuolinen asiantuntijuus, jonka puitteissa voidaan tilannesidonnaisesti esimerkiksi parantaa nuoren itsetuntemusta vuorovaikutus- ja kontaktiharjoitusten, mielikuvien ja tunteiden sanallistamisen, improvisaation tai kehotuntemuksen avulla. Samalla prosessi kattaa toiminnan pienistä harjoitteista teatteriesitysten valmistamiseen. Myös liikunnassa kontakti, vuorovaikutus ja kehotuntemus ovat keskiössä, mutta tavoitteet ovat eri tavalla fyysisiä.

Kuten usein käy, prosessin alussa hullaannutaan mahdollisuuksien laajenemisesta ja uusien maailmojen avautuessa. Kun horisontteja availlaan sekä erilaisten kulttuuri- että liikunta-alojen asiantuntijuuksien avulla on vaarana, että menetelmien kirjo vie mennessään. Jossakin välissä voi alkaa kivuliaskin keinovalikon karsimisen prosessi: on rajattava ja keskityttävä jotta päästään tekemään syvemmin yhteistyötä. Tässä kohdassa on myös vaara erkaantua alkuhuuman jälkeen: tehdään projektin toimenpiteitä rinnakkain, mutta ei yhdessä. 

Missä ne syrjäytymisuhan alaiset nuoret luuraavat? Panosta kohderyhmäsi löytämiseen

”Pikavoittoja ei ole hanketyössä. Kohderyhmän kautta lannistumattomalla työllä ammattilaiset kiinnostuvat, jos ovat kiinnostuakseen. Itse saimme avattua yhteistyön kaupungin nuorisopajojen kanssa ja sen myötä hanke lähti lentoon.”

Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret eivät löydy mistään rekisteristä, eikä heitä voi leimata tietynlaiseksi ryhmäksi tai lokeroksi, jonka tavoittamiselle olisi selkeä polku. Nuorille suunnatun kampanjapohjaisen viestinnän kokemuksia jaetaan Festaripörssin loppujulkaisussa (Iso-Aho & Lindholm 2018), josta kannattaa poimia etenkin projektipäällikkö Jyrki Simovaaran artikkeli Nuorten aktivointi viestinnän keinoin – onko pakko?  

Nuorten saaminen mukaan toimintaan on yllättänyt monet. Nuorten tavoittaminen on ollut haastavaa, ja etenkin juuri syrjäytymisuhan alaisten nuorten paikantaminen muiden nuorten joukosta on ollut vaikeaa – ja usein mahdotontakin. Osittain kehittämistyötä on tehty oppilaitosten nuorisoryhmien kanssa, jolloin hankaluus on tavoittamisen sijasta ollut se, kuinka hyvin osallistuneet nuoret edustavat kohderyhmänä olevia syrjäytymisuhan alla olevia nuoria.

Osallistamalla osaamista -toimenpiteessä hyviä kokemuksia on mm. yhteistyöstä ohjaamoiden kanssa, viestinnässä yhteistyö tubettajien (Stenius & Isoaho 2018, 68) kanssa ja mukaan saatujen nuorten käyttämisestä some-lähettiläinä. Keskeisimpiä kanavia hankkeissa ovat olleet Facebook, Instagram ja YouTube. Monessa hankkeessa nuoret löytyvät oppilaitoksista esimerkiksi VALMA-opetuksen puolelta tai harrastusten kautta vapaaehtoistyön erilaisilta foorumeilta.

Miten valtakunnallinen verkostonne toimii yhdessä arjessa

”Pääsääntöisesti eri toimijat ovat kiireisiä ja he haluavat kertoa omat tavoitteet ja kuulla, onko hankkeessasi mahdollisuus tarttua asiaan. Aikaa ei ole tuhlattavaksi, joten jokaiseen tapaamiseen pitää valmistautua. Rehellisyys on myös hyve, eli sanomalla mitä oikeasti tehdään, mitä osataan ja mihin kyetään, liikoja ei pidä luvata”

Valtakunnallinen verkostotyö on rakennettava huolella erilaisia intressejä yhteen sovitellen. Combo-hankkeessa (Airila, Aho & Nykänen 2016) on koottu kokemuksia ja niiden pohjalta rakennettu työkirjamainen apuväline projektiverkoston kokoamiseen ja suunnitelmalliseen hyödyntämiseen, joka siivittää hyvin polkua myös hankehakemuksen tekijälle. Verkoston laajentaminen projektin aikana tähtää projektin hyvien käytänteiden juurtumiseen, jonka suunnitteluun saa tukea vaikkapa tämän blogin kirjoittajan 4V-mallista (Halonen 2019).

Monen hankkeen näkökulmasta hankkeen sisäinen organisointi on ollut työläämpää kuin alkujaan oli ajateltu. Sisäinen organisointi ja etenkin sisäinen viestintä olivat monen hankkeen kohdalla vaatineet alussa yhteistä työstämistä enemmän kuin oli ennakoitu. Hyviä tapoja löytyi jaettavaksi useista. Toisten toimintaan tutustumisen helpottamiseksi järjestettiin kiertävä kokousjärjestely. Viestinnässä panostettiin siihen, että kaikki projektiryhmäläiset viestivät aktiivisesti sähköpostitse toisilleen. Käytössä oli myös hankkeen omia kuukausiposteja, joissa välitettiin tietoa ajankohtaisista asioista ja toiminnoista.

Valtakunnallisissa verkostomaisissa hankkeissa korostuvat etäosallistumisen mahdollisuudet, mutta etenkin alkuvaiheessa pidetiin tärkeän yhteisiä valtakunnallisia työpajoja, joissa tutustuu toisiin henkilökohtaisemmin. Hankkeen alussa kannattaa panostaa yhteistyön rakentamiseen ja sijoittaa sinne esimerkiksi yhteinen itsearviointitapaaminen (esim. Björkqvist 2017), jossa sovitetaan yhteen jokaisen mukana olevan kumppanin toiveita ja tarkennetaan yhteisiä tavoitteita.

Resursoi aikaa myös kuuntelemiselle

”Lähde rohkeasti tapaamaan ihmisiä, mene heidän luo, kerro lyhyesti ja ytimekkäästi mitä tarjoat, kuuntele, sano enemmin kyllä kuin ei, jousta omista aikatauluista, sido johtajat ja esimiehet mukaan tavoitteisiin, ole avoin, anna tilaa uusille kumppaneille, ymmärrä epävarmuus ja tarjoa tukea.”

Kipupisteiksi paikantui etenkin hankkeessa mukana olleiden henkilöiden hyvinkin erilaiset aikaresurssit: yhteisen ajan löytäminen ja ryhmätoiminnan toteuttaminen ovat kärsineet erilaisista henkilöstöpanostuksista. Samalla kun kaikilla on tiukka aikataulu, on tärkeää löytää silti rauhallista aikaa tapaamisille, muiden innostamiselle ja aidon yhteistyön rakentamiselle.

Myös työntekijöiden vaihtuvuus on ollut haastavaa ja sitä on aiheutunut mm. osa-aikaisten työntekijöiden lähtemisestä kokoaikaisiin tehtäviin. Yksi kipupiste on myös tehokkaiden digitaalisten verkkovälineiden valitseminen sekä optimaalinen käyttäminen. Nämä kannattaa pohtia myös oman projektin kannalta riskianalyysissä.

Usein vähemmille maininnoille jää hankkeen aikana kertyneen osaamisen sulautuminen jo olemassa olevaan osaamiseen sävyinä, kehittämisituina, ammattiosaamisen vahvistumisena ja monessa tapauksessa oman kehittymisen mukana tulevana työhyvinvointina. Ammattilaisten yhteen tuominen ei kuitenkaan ole ongelmatonta, kuten yksi vastanneista kuvailee: ”Eri alojen ammattilaiset näkivät yhteistyöhyödyn, mutta se, että toista ammattia ei tunnettu aiheutti myös haluttomuutta. Ennakkokäsitykset, välimatkat, kiire ja myös tietämättömyys estivät yhteistyön. Tähän tartuttiin koulutuksella, jossa erilaisten oppimistehtävien kautta eri alojen ammattilaiset tutustuivat toistensa töihin ja etsivät ennemmin yhtäläisyyksiä kuin eroja.”

Aito yhteistyö ei synny projektipäätöksellä. Se rakentuu luottamuksen, yhteisen ajan, toisen ymmärtämisen ja kaiken tämän perustana olevan aktiivisten kyselemisen ja kuuntelemisen avulla. Hankekonkareiden selkeä viesti uuden hankkeen hakijalle olikin: varaa kuuntelemiselle aikaa.

Nämä huomioimalla projekti saa hyvän perustan:

  1. Varaa kunnolla aikomasi aikaa yhteisen tutustumisen, luottamuksen ja kielen rakentamiseen
  2. Rakenna tehokas struktuuri ja työtavat hankkeen sisäiseen organisointiin, viestintäkanavien etsintään ja sisäiseen viestintään
  3. Sopikaa mahdollisimman täsmällisesti projektin päämäärät ja sietäkää rönsyjen karsinta: ja kauniisti paperille saatettuihin päämääriin on syytä palata säännöllisesti itsearvioinnin puitteissa.
  4. Ota nuoret mukaan koko prosessiin suunnittelusta toteuttamiseen ja kehittämiseen
  5. Etsi sinnikkäästi verkostosta oikeat henkilöt ja hae rauhallisesti molempia osapuolia hyödyttäviä toimintatapoja

LÄHTEET

Kuva: Katri Halonen. Osuman ja Sokran yhteisessä verkostopäivässä 25.4.2019.

Kirjoittaja: Katri Halonen

Katri on Osuma-hankkeen projektipäällikkö ja yliopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulusta.

Lisää julkaisuja kirjoittajalta →