Ohjelmoijat vailla työtä

Peruskoulun päättyessä pohditaan seuraavia opiskelupolun etappeja. Vähänkin tietokoneisiin kallellaan oleville tuputetaan eri medioissa oppilaanohjaajankin säestämänä koodaukseen suuntautumista turvallisena tulevaisuuden osaamisena. Ohjelmointi on tärkeä ja kunnioitettu osaamisala. Sen avulla on tehty mahdolliseksi esimerkiksi avaruusmatkailu. Avaruusmatkailun mahdollisti 1960-luvulla Margaret Hamilton, joka koodasi tiiminsä kanssa Apollon lennon ohjaukseen käytettävän ohjelmiston (Cameron 2021, Vince 2018). Yhä 1980-luvulla kehittämistyössä ajattelu oli koodikeskeistä. Esimerkiksi Bill Gatesin ajattelussa oli keskeistä, se ettei tehdä tietokoneita, vaan niitä ohjaavia ohjelmistoja (Vince 2018).

Monen koodarin unelmissa menestys, mutta arkea sävyttävät hanttihommat

Apollon lentojen ja nykypäivän koodaus eroavat toisistaan. Aikaisemmin koodia kirjoittivat Margaret Hamiltonin kaltaiset innovaation keksijät. Nykypäivänä keksijä ei enää välttämättä kirjoita itse koodiaan. Keksijä hyödyntää ulkoisia palveluita, kuten freelancereita ja koneälyä, jotka muuttavat hänen visionsa ohjeistuksella koneen toiminnan toivotunlaiseksi. Koneäly nopeuttaa koodin kirjoitusta, tai jopa kirjoittaa sitä ihmisen puolesta.

Muutos näkyy nykyilmiönä myös työn muodossa. Yhä useammin koodaria ei palkata täysiaikaiseksi työntekijäksi, vaan osa-aikaiseksi tai freelanceriksi. Freelancerit kykenevät tuottamaan tarvittavan palvelun murto-osalla kustannuksista, joita täysiaikaset työntekijät vaativat. Muutos tuo suhdannetyöttömyyttä ja epävakautta ohjelmoijien työkenttään. (Lindström 2019, Sullström 2020). Tällainen työ ei tunnu vastaavan sitä mielikuvaa, jota koodaripulahuutelussa julistetaan.  

Koodareita on kuitenkin monenlaisia. Yleisimmin kunnianhimoisesta teknologiayrityksestä työpaikan saanut ammattilainen on luova ja kykenee keksimään omatoimisesti uusia innovaatioita ja paranteluja alkuperäiseen tuotteeseen (Ranta 2017). Vähemmässä kysynnässä ovat koodarit, jotka kirjoittavat pelkästään koodia. Hanttihommaksi liukuva pelkän koodin kirjoittaminen on mahdollista ulkoistaa yhä helpommin yksittäisitä työmahdollisuuksista kamppaileville freelancereille.

Ohjelmointi on taitolaji, jossa huiput menestyvät

Omaa koulutusuraansa peruskoulussa päättävänä on vaikea saada kuvaa siitä, millainen koodin kirjoittajien tarve tulee olemaan siinä vaiheessa, kun todennäköisimmin valmistuisin ammatilliselta tai korkea-asteelta. Tällä hetkellä koodaripulaan on vastattu valtavalla määrällä koulusta lyhytkursseista kokonaisiin korkeakoulututkintoihin asti (Niemi 2019). Siltikään kaikki kouluttautuneet eivät löydä töitä. Jopa kolmannes alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneista on vielä vuosi valmistumisensa jälkeen työttömänä (Sullström 2020).  Samanlaista sanomaa välittää myös tradenomiliiton asiamies Mikko Vieltojärvi arvioidessaan, että liiton koodari jäsenistä noin 5 % on työttömiä (Ranta 2017).

On olemassa yleinen oletus, että koodareista on paljon kysyntää. Tutkinto ei näytä riittävän, vai onko perään kuulutettu osaajapula tullut jo täytetyksi? Tai onko se täytetty vähintään siihen mennessä, kun peruskouluaan nyt päättävä hakeutuisi työelämään? Kun ysiluokan lopulla maalataan kuvaa ruusuisesta tulevaisuudesta koodin taitajana, olisi rehellistä kertoa myös, millaista osaamista koodarina menestyminen edellyttää ja muistuttaa, että koulutetuista osa jää myös työttömäksi.

Työhaastattelussa koodaajaa ei arvioida hänen koulutustasonsa perusteella, vaan on yleistä asettaa hänet myös osoittamaan taitonsa tehtävän avulla. Vaikka koodaaja ei olisi opiskellut kuin peruskoulun verran, hän voi saada hyvällä näytöllä osaamisestaan työpaikan korkeammalle kouluttautuneen kilpailijan sijasta. Koodaus on laaja taitolaji, jota voi harjoittaa lukuisista lähteistä.

Koodaus ei riitä, tarvitaan digiluovuutta

Tämän tekstin kirjoittajista toinen on ysiluokkaansa päättelevä tet-harjoittelija, joka vasta virittelee ajatuksia elämästä lukion jälkeen. Samalla mielikuvia työelämätarpeista rakennetaan nopeasti ja toisinaan esimerkiksi koodaripula –klikkiotsikot antavat mielikuvan nopeasti tiestä tähtiin mystisen koodaustaidon avulla.

Vaikuttaa siltä, että koodaripulalla tarkoitetaan pulaa kokeneista ohjelmoijista, jotka osaavat useita eri koodikieliä ja ovat monipuolisia. Sullström (2020) kuvailee, että tähän ei riitä pelkästään muuttokoulutus tai taitokurssitoiminta, vaan ammattilaisella täytyy olla ulkoisia oppimislähteitä ja tapoja koulutuksen lisäksi oppia koodausta. Ilmiö on luovien koodareiden näkökulmasta positiivinen, koska se tuo kilpailullisuutta alan työvoimaan ja palkitsee niitä, jotka tekevät parhaansa.

Menestys koodarina edellyttää siis paljon muutakin kuin koodin kirjoittamisen taitoa.  Tämä on tullut vahvasti esille myös Osuma-hankkeen toiminnassa. On tärkeää, että tietokoneista kiinnostuneille nuorille annetaan avaimia koodin ohella luovaan tietokoneen käyttöön, innovointiin ja kehittämistyöhön (Halonen 2020, Osuma 2020).  Sanotaan, että suomalainen menestys nojaa koulutukseen. Tuon koulutuksen tärkeä elementti on kyky ajatella toisin ja etsiä uusia ratkaisuja, myös ohjelmoijien kohdalla.

Lähteet:

Kirjoittajat: Onni Mäkelä (9. luokan työelämäharjoittelija) & Katri Halonen

Kuva: Jefferson Santos / Unsplash

Kirjoittaja: Vierailija

Julkaisun on tehnyt Osuma-blogin vieraileva kirjoittaja.

Lisää julkaisuja kirjoittajalta →

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *