Hanketuottajien ammattikunta vankassa nousussa

Euroopan unionin myötä on kehittynyt myös hanketoimijoiden ammattikunta. Projektipäälliköt tuntuvat kiertävän hankkeesta toiseen. Kokemuksen myötä EU byrokratia helpottuu, vaikuttavan projektitoiminnan välineet ja mallit tulevat tutuiksi ja ”EU-jargonia” huomaa tulevan suusta hernekeiton äärellä kotonakin. Luen itseni tähän projektinomadien luokkaan tehtyäni hankkeita EU:n ensimmäiseltä rahoituskaudelta viime vuosituhannelta alkaen.

Projektipäälliköiden rinnalla on kasvanut myös vahva hankeosaamiseen erikoistuneiden uusien ammattien joukko. Uusien ammattinimikkeiden joukkoon lukeutuvat esimerkiksi hankekoordinaattorit, -assistentit, -viestijät ja tuottajat. Nimikkeet riippuvat paljon organisaatioiden käytänteistä ja tehtäväkuvista.

Liian usein hanketuottajien ammattikunta jää hieman varjoon. Hyvä tuottaja on avainasemassa esimerkiksi projektin saamaan mediahuomion, toimenpiteiden toteuttamisen ja onnistumisen, raportoinnin sekä projektin eri toteuttajien välisen sisäisen viestinnän alueilla. Ja omakohtaisesti olen kokenut, että projektituottaja on usein myös projektipäällikön luotettu työpari, jonka kanssa voi pallotella ja pohtia erilaisten projektihaasteiden äärellä yhdessä ideoiden ja projektin toimintaa suunnaten. 

Hyvän hanketuottajan tunnistaa joustavasta ja monipuolisesta osaamisesta

Ennakkoluuloja siivittävät erilaiset byrokratian, viranomaistoiminnan ja tiukan säätelyn sanoitukset. Samalla kuitenkin hankkeisiin rohkaistuneet tuottajat korostavat tuotannon tyypillisiä alueita: viestintää, tapahtumia ja projektimuotoista toimintaa. Hanketuottajuuden keskeiseksi motivaattoriksi rakentuu halua vaikuttaa yhteiskuntaan ja kehittää uutta.

Kulttuurituotannon ammatillista moninaisuutta on kuvattu aiemmin muun muassa ”tuottajan tähdellä” (kts. Halonen 2007, 2009, Halonen & Teye 2011). Tuottajan toimenkuvan ytimessä on eri aloja, ammattikuntia ja sektoreita yhteen tuova toiminta usein projektimuotoisesti toteutettavien prosessien avulla. Hanketuotannon osaamisen ulottuvuudet näyttäytyvät tämän blogin taustalla olevien hanketuottajuudesta kertovien blogikirjoitusten valossa noudattelevan tuottajan tähden sakaroita.   


Kuva 1. Hanketuottajan osaamistähti Osuma -hankkeessa (soveltaen Halonen 2007, 148)


Hanketuottajan osaamisessa yhdistyy sektorirajat ylittävä eri kohderyhmien palveluun kiinnittyvä tietyn sisältöalueen kautta rakentuva monitoimijuusosaaminen (kts. Mönkkönen ym. 2019) sekä hallinnollinen projektityön ja tuotannon osaaminen.

Hanketoiminnan rahoitus koordinoidaan julkisen sektorin kautta, joten julkisen sektorin toimintaympäristö, -tavat ja -periaatteet tulevat sitä kautta osaksi kaikkia hankkeita. Lisäksi julkinen sektori on usein läsnä kehittämistyön kontekstina. Hanketoiminnassa ei kuitenkaan ole kyse vain julkisen sektorin toiminnasta. Esimerkiksi rakennerahastojen tukemat hankkeet kiinnittyvät tiettyjen toimintasektorien äärelle. Osassa kehitetään yritystoimintaa ja hanketuottajan toimikentässä korostuvat yritykset ja yritystoimintaa kehittävät yhdistykset sekä hybridiset kehittämiskeskukset. Osa hankkeista keskittyy puolestaan hyvän yhteiskunnan rakentamiseen sosiaalista osallisuutta vahvistamalla. Tuolloin vahvat kytkökset kolmanteen sektoriin ja kansalaisyhteiskunnan vapaaehtoistoimintaan ovat tuiki tärkeitä. Eri toimintasektoreilla on omat tiedotuskanavansa, toimintatapansa ja käytänteet, joiden tunteminen on hanketuottajan työssä menestymisen edellytys. Usein kehittämistoiminta kiinnittyy myös toimialojen yhdyspinnoille, kuten esimerkiksi kulttuuriseen nuorisotyöhön.

Hankkeissa kohderyhmät voivat olla monenkirjava joukko. Yhtäältä ne ovat toimintaan osallistuvia ”asiakkaita”, sellaisia loppukäyttäjiä, joille uutta tuotetta tai käytännettä kehitetään. Samalla ne voivat olla myös ammattilaisia, joiden toivotaan ottavan käyttöön hanketulokset työskennellessään kyseisten asiakkaiden kanssa. Kolmas keskeinen kohderyhmä ovat päättäjät, joiden tuki tarvitaan hankkeen tulosten laajamittaiseen hyödyntämiseen niin tietyn toimialan kuin myös organisaatioiden, kunnan, alueen tai jopa valtakunnan tasoilla. On tiedettävä, miten kohderyhmät tavoitetaan ja miten hankkeen toimintaa voidaan sovittaa heille matalalla kynnyksellä kutsuvaksi osaksi omaa arkeaan.

Projektin sisältöalueeseen kuuluu kehittämistyön toimialan, verkostojen ja toimintatapojen tuntemus. Sisältöalueen mukana tulee myös alalla ominaisia käsitteitä, arvoja ja konventioita, joiden tunnistaminen auttaa sanoittamaan hanketta ja sovittamaan sen toimenpiteitä tietyn ammattiryhmän kannalta mielekkäällä tavalla. Esimerkiksi nuorisotyön ammattilaisten käsitteet ja toimintatavat ovat oma kenttänsä, jota vielä sävyttää erikseen eri ammattilaisten tulokulmat (kuten esimerkiksi kulttuurinen nuorisotyö). Hero (2020, 44-45) korostaa XR-teknologian ja kulttuurin yhdyspinnalle sijoittuvassa kulttuurituottajan ammattikuvan pohdinnassaan, että tuottajan on myös ymmärrettävä toisten alojen kieltä voidakseen toimia asiakkaana.

Projektituotanto on yksityiskohtia ja niistä rakentuva suurempi kokonaisuus

Projektihallinnan osaaminen tarkoittaa prosessin kannalta keskeisten toimintojen hallintaa ja yksittäisistä toimenpiteistä rakentuvan kokonaisuuden hahmottamista. On sisäistä ja ulkoista viestintää, seurantatietojen keräämistä, toiminnan raportointia, muistioiden tekemistä ja kilpailutuksia (kts Rakennerahasto 2020). Ja samalla kulttuurialaan verrattuna poikkeuksellisen täsmällisesti ohjeistettu projektiprosessi, jonka vuoksi tulee harvoin ennakoimattomia suuria yllätyksiä.

Tuotannollisen osaamisen pohjalta toteutetaan hankkeen toimenpiteitä etenkin ulkoisen ja sisäisen viestinnän ja tapahtumaviestinnän alueilla. Viestinnässä yksi osio on hankkeen julkaisujen, työvälineiden, esitteiden ja muiden tuotteiden työstäminen. Hanke koostuu usein sarjasta pienempiä tuotantoja, joissa kokeilleen kehitetään uusia tapoja ratkaista jokin ongelma tai innostetaan uusia kumppaneita mukaan esimerkiksi työpajojen avulla.   

Mestarihanketuottajan tunnistaa työn tekemisen tavasta

Osaamisella pääsee pitkälle. Viimeisen silauksen hanketuottajan työssä muodostaa tapa tehdä töitä ja asennoitua kehittämiseen. Tarvitaan ihmisläheisyyttä ja -rohkeutta luoda kontakteja ja rakentaa yhteistyöverkostoja. Ihmisten kanssa työskennellessä on oltava utelias ja kiinnostunut, ja on myös avuksi, jos tuntee ja osaa soveltaa omaan työhönsä ryhmätoiminnan ohjaamisen menetelmiä sekä käytänteitä (Kymäläinen ym. 2016). Myöskin kärsivällisyys ja byrokratian sietokyky ovat avuksi.

Koska hankkeita luonnehtii kehittämisorientaatio, on epävarmuuden sietäminen, luovuus, uusien ratkaisuehdotusten etsiminen ja epäonnistumisienkin sietokyky tärkeitä. Hankkeessa kehitettävällä uudelle toimintatavalla tai tuotteilla on oltava merkitystä myös itselle. 

Usein hanketuottaja on myös projektipäällikön sparraaja, jonka kanssa mietitään miten kutakin asiaa voisi lähteä työstämään eteenpäin.  Kaikkein tärkeintä on kuitenkin kehittämistyön tekeminen omien voimavarojen puitteissa kuten yksi hankeblogeissa mukana olleista tuottajista sanoittaa: ”Älkää ikinä polttako itseänne loppuun! Hyvä työtekijä pitää itsestään huolta.  Pitää osata sanoa ei silloin kun on liikaa. Kaikkeen ei tarvitse sanoa joo.”

Lähteet:

  • Halonen, Katri (2007) Yleismies jantusistafestarispesialisteiksi? Tapahtumatuottajan toimenkuvat. Kirjassa Satu Silvanto (toim.) Festivaalien Helsinki – Urbaanin festivaalikulttuurin kehitys, tekijät ja kokijat. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus, 139–144.
  • Halonen, Katri (2009) Millaisella osaamisella maailmalle? Teoksessa Katri Halonen, Pia Strandman & Päivi Tenhunen-Marttala (toim.) Menestystä maailmalta. Musiikkialan pienyritysten vientivalmiuksien kehittäminen. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, 59–63.  http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5797-11-4
  • Hero, Laura-Maija (2020) Museot ja XR-teknologiat Suomessa. Teoksessa Laura-Maija Hero (toim.) Teknologian ja kulttuurin rajapintatoiminnan mallit, verkostot ja menetelmät. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja 54. https://www.theseus.fi/handle/10024/343279
  • Mönkkönen, Kaarina, Kekoni, Taru, Pehkonen, Aini (toim.) (2019) Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Gaudeamus.

Taustalla olevat Tulevaisuuden tuottaja -sarjan blogit sekä projektiarkea nuorten silmin ihmettelevä Välke julkaisu:

  • Huomolin, Anni (2020) Hanketuottaminen on paljon enemmän kuin vain tuottamista. Tulevaisuuden tuottajat. Kulttuurituotannon opiskelijoiden blogi 7.10.2020. Metropolia ammattikorkeakoulu. https://blogit.metropolia.fi/tulevaisuudentuottajat/2020/10/07/hanketuottaminen-on-paljon-enemman/

Kuva: Clark Tibbs / Unsplash

Kirjoittaja: Katri Halonen

Katri on Osuma-hankkeen projektipäällikkö ja yliopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulusta.

Lisää julkaisuja kirjoittajalta →

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *