Onnistuminen lähtee asenteesta — EU:n hankkeissakin

Kertoessani tuttavilleni toimivani EU-hankkeiden äärellä, saan toisinaan myötätuntoisia katseita. Empaattisimmat taputtavat hartialle ja muistuttavat, että onneksi tuokin projekti loppuu aikanaan. Kätketty salaisuuteni on, että arkeni on täynnä innostavia ihmisiä ja projekteja. Parhaillaan se pursuaa organisaatiorajat ylittävää iloa ja jaettua kehittämisintoa.  

Juhannuksen kynnyksellä Meidän projekti -hanke (2021) lopettelee toimintaansa. Huomaan ajattelevani haikeudella jo nyt, että jään kaipaamaan näitä ihmisiä. Asiaa mietittyäni huomasin, että heidän ehdoton valttinsa on asenne. Toisinaan epäilyttää, että hyvä asenne näkyy kiiltokuvamaisesti ulospäin, kaikillahan on aina hauskaa. Haastattelin Mannerheimin Lastensuojeluliiton koordinoiman Meidän projektin hankkeen voimanaisia Jenni Heleniusta ja Niina Helakorpea selvittääkseni, millaisissa hetkissä asenne näkyy EU-projektin arjessa ja onko hyvä asenne vain yhtä hymyä.

Suunnitelmallisuus tukee myönteistä asennetta

Mahdollisuuksia projektin onnistumiselle luodaan paljon jo hakuvaiheessa. Hyvä projektisuunnitelma antaa selkeitä päämääriä, jotka tuntuvat kaikkien mukaan tulevien toimijoiden mielestä merkityksellisiltä ja tavoiteltavissa olevilta. Hyvä suunnitelma antaa rungon, jonka toteuttamisessa on tilaa luovuudelle ja ”suunnitelma B” vaihtoehdoille.

Meidän projektissa suunnitelma oli palasteltavissa noin puolen vuoden välietappeihin, joiden kautta muodostui valmiiksi saamisen ja onnistumisen etappeja projektipolun eri vaiheisiin. Juuri puolen vuoden etapit tuntuivat toimivilta: tavoitteet ovat hallittavia eivätkä lamauttaneet toimijoita laajuutensa vuoksi.

Projektiarkeen kuuluu monia EU-lippua kantavia blanketteja, raportteja ja hallinnollisia vaateita. Mutta eikö niin ole jotakuinkin kaikissa projekteissa? Rahaliikennettä seurataan, asiakastietoa ja -palautetta kerätään ja toimintaa raportoidaan ja suunnitellaan. Projektin henkilöstöä kannattaa kuitenkin suojella byrokratialta. ”Johtamisen ja hallinnon keskittäminen toimivan tiimin ulkopuolelle voi auttaa projektitiimiä rakentamaan arkeen ratkaisukeskeisen tekemisen tyyliin.” Taloushallinnon haasteiden puimisessa kannattaa liitoutua yhteen taloushallinnosta vastaavan henkilön kanssa eikä tuoda niitä välttämättä projektitiimin puntaroitavaksi.

Kokemusten jakaminenkin auttaa. Byrokratia tuntuu häiritsevän projektipäälliköitä vähemmän EU-hankkeiden johtamiskokemuksen karttumisen myötä (Vento & Kuokkanen 2020). Projektien verkostotapaamisten myötä olen huomannut Osumassa, että byrokratia voi tuoda yhteen. Byrokratiaankin voi suhtautua itse valitsemallaan asenteella. Se myös yhdistää projektipäälliköitä, joiden kesken keskusteltaessa nauretaan ja opitaan kokemuksien jakamisen ja vertaistuen avulla sopivia reseptejä hankehallinnon ja -raportoinnin kanssa selviämiseen.

Aktiivinen kuuntelu ja motivaatio tärkeitä

Itse projektityössä myönteinen ja avoin asenne näkyy vahvana läsnäolona. Siihen liittyy aktiviinen kuuntelu (Rosenbaum 2014), jossa halutaan aidosti ymmärtää toista. Kuuntelun aikana ei keskitytä oman repliikin pohdintaan ja odoteta sopivaa hetkeä täräyttää se ilmoille. Toisen ymmärtämisen tavoite synnyttää parhaimmillaan halun auttaa projektikollegaa, toimenpiteen kohteena olevaa nuorta tai hänen kanssaan työskentelevää asiantuntijaa kukoistamaan. Tällaiset kohtaamiset tukevat koko projektin tavoitteita.

Meidän projekti lähti tietoisesti liikkeelle keskittymällä projektin merkityksellisyyteen nuorten ja projektitiimin jäsenten näkökulmista. Tämä tarkoitti toimenpiteiden valitsemisen ohella myös asenne- ja tunnelmamuotoilun tietoista pohtimista. Oli etsittävä yhdessä asetettava päämäärä siitä, millainen tunnelma on saavutettava, jotta nuoret kokevat tilanteen turvalliseksi ja uskaltavat osallistua. Kurssia suunniteltiin tukemaan myös nuoren myönteistä asennetta elämänsä seuraavia valintoja kohtaan. Yhteistä aikaa käytettiin myös sen haarukointiin, mihin asioihin on mahdollista vaikuttaa ja mihin ei. Tämä on otettu lähtökohdaksi myös hankkeessa kehitetyssä opettajanoppaassa (Kilpiäinen ym. 2020, 4), jossa annetaan välineitä vapaaehtois- ja harrastustoiminnan projektien toteuttamiseen toisen asteen oppilaitoksissa.

Kokemuksesta tiedämme, että kaikki ei todellakaan aina suju toivotulla tavalla. Etenkin niissä hetkissä on tärkeää tukeutua onnistumisen kokemuksiin, jotka auttavat kohtaamaan haasteita yhdessä ”can do” -asenteella. Projektin tärkeäksi koettu yhteinen tavoite pitää yllä yhteiskehittämisen henkeä vastoinkäymistenkin aikana (Sormunen 2019). Keskustelujen ja tutustumisen myötä rakentuu keskinäistä luottamusta ja ymmärrystä eri projektitoimijoiden osaamisesta. Silloin työtä voidaan suunnitella niin, että kukin pystyy hyödyntämään omia vahvuuksiaan projektin eri vaiheissa.

Hyvä asenne energisoi ja antaa tilaa luoville ratkaisuille

Viime viikolla Helsingin sanomissa julkaistiin Juhani Mykkäsen (2021) oivaltava kolumni Lopeta väärien ihmisten palkkaaminen, jossa nostettiin motivaatio rekrytoinnin keskeisimmäksi potentiaaliseksi kompastuskiveksi. Perinteinen rekrytoijan toive löytää paras ja osaavin tyyppi ei välttämättä johda hyvään tulokseen. Ehkä onkin tärkeintä löytää motivoitunein osaaja. Myös projektityössä motivaatio on toiminnan tärkeä alusta. Samalla työn tarjoajan on oltava rehellinen. On kerrottava mitä hanke tarjoaa ja mitä ei. On kuvailtava rehellisesti, että kyseessä ei ole vakituinen työ. Ja myös millaisia oppimiskokemuksia ja työtiimin ympärilleen voi saada.

Osallistava työn tekeminen vie aikaa ja siihen kannattaa panostaa. Työtunteja menee paljon kohtaamisiin ja yhteistyön virittelyyn. Yhteiskehittämisen on tapahduttava siten, että osallistujat kokevat merkityksellisyyttä. Tuo kokemus auttaa heitä muuttamaan toimintaansa ja ottamaan palasia Meidän projektin kehittämistuloksista osaksi omaa arkeaan. Olen kokenut tärkeäksi, että yhteiskehittäminen on aidosti suunnitelmallista ja kuljettaa kohti käytännön yhteistoimintaa, jonka ylläpitoa ja kehittämistä tuetaan projektin erilaisten sanoitusten ja visualisointien kautta.

Yhteiset tavoitteet motivoivat. Tavoitteet vahvistavat halua kehittää yhdessä. Meidän projektin porukan keskinäinen innostus on tihkunut myös minulle Meidän projektin tapaamisissa ja epäilemättä mukana oleville nuorille. Oloni on ollut tervetullut ja toisessa hyvän huomaaminen antaa luottamusta sille, että kriittisemmätkin näkökulmat on annettu rakentavassa hengessä eikä tule tarvetta asettua poteroon puolustautumaan. Ulkopuolisen silmieni kautta nähtynä juuri avoimuus niin nuorille kuin kehittäjäverkostoillekin on muodostunut projektin vahvuudeksi. Hankkeessa on kutsuttu aktiivisesti muita toimijoita osaksi kehittämistä ja ajatusten vaihtoa. Hetkittäin myös projektin ulkopuoliset ovat tunteneet vahvasti olevansa tärkeitä osia ”Meidän” projektia.

Hyvä asenne ei ole ”kaikilla on hauskaa” -kiiltokuva

Energisoivan projektin asenneilmapiirin takana on usein innovatiivisuutta, avoimuutta, leikillisyyttä, uteliaisuutta ja sopiva määrä mokia pelkäämätöntä rohkeutta. On pyrittävä pitämään mieli mahdollisimman pitkään avoimena uuden kokeilulle, vaikka vastassa onkin epävarmuutta ja riskejä. Leikillisyys auttaa avoimen mielen ja rohkeuden ilmapiirin synnyttämiseen.

Leikillisyyden ja seikkailumielen siivittämät sivuaskelet voivat antaa tilaa serenpiditeetille. Serenpiditeetti kuvaa sellaisten asioiden löytämistä ja keksimistä, joita ei varsinaisesti etsitä (Paju 2017). Vähän vahingossa tehdyt löydöt ja kyky tarttua niihin voivat muotoutua projektin keskeisiksi tuloksiksi.

Meidän projektissa eräs nuori oli ajatellut, ettei osaisi tai haluaisi työskennellä lasten parissa. Projekti 5. luokkalaisten kanssa oli ollut kuitenkin niin myönteinen kokemus, että jatkossa hän haluaa työskennellä nimenomaan lasten parissa. Toinen projekti johdatteli maahanmuuttajaopiskelijoita opettamaan muille nuorille omaa osaamistaan puutarhaprojektissa. Vahva tilannetaju, jossa tunnistetaan hyvä, pysähdytään sen äärelle ja ollaan valmiita muuttamaan ketterästi toimintaa kulloisenkin tilanteen mukaan antavat tilaa serenpiditeetille. Nuoresta tulee oman polkunsa käsikirjoittaja, opettaja ja osaaja — ja hänen minäkuvansa osaajana ja voimautuminen vahvistuvat silmissä.

Haastateltavat:

  • Jenni Helenius, Meidän projekti -hankkeen projektipäällikkö, Mannerheimin Lastensuojeluliitto
  • Niina Helakorpi, Meidän projekti -hankkeen suunnittelija, Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Lähteet:

Kuva: Meidän projekti

Kirjoittaja: Katri Halonen

Katri on Osuma-hankkeen projektipäällikkö ja yliopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulusta.

Lisää julkaisuja kirjoittajalta →

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *