Nuoret tee-se-itse oppimisen edelläkävijöinä

""

Koulujen seinät ovat kutistuneet, mutta raja oppilaitoksen ja työelämän välillä on pysynyt. Parhaillaan kuljetaan vinhaa vauhtia kohti uutta oppimista, jossa etenkin kolmannella sektorilla ja vapaa-ajalla tapahtuva oppiminen saa ansaitsemansa arvon.

Ubiikki (eAMK 2017) tai ”kaikkiallinen” oppiminen (Liljeström et al 2014) perustuu sulautettuun oppimiseen, joka on läsnä kaikkialla. Ubiikin oppimisen lähtökohdaksi on paikannetut oppijan henkilökohtaiset tavoitteet ja oma arki. Oppimisympäristön laventaminen vaatii paitsi ajattelumalli-, asenne- ja roolimuutosta, myös uudenlaista pedagogista osaamista. Samalla se tuo oppimisen myös hanketoiminnan ytimeen. Oppiminen on edellytys uuden asian omaksumiselle ja käyttöön ottamiselle.

Opetushallituksella (2018) on menossa Oppimisen ekosysteemi 2.0 -ohjelma (2018), jossa haetaan etenkin digitaalisuuden tuomaa lisäarvoa oppijalle ja oppimiselle. Digitaalisuus on vahvasti esillä myös ammattikorkeakouluverkoston korkeakouluoppimisen ekosysteemiä vahvistavassa eAMK-hankkeessa (eAMK 2017). Ekosysteemin muutosajurina toimii digitaalisuuden ohella myös perinteisesti vapaa-ajalla hankittava osaaminen. Esimerkiksi Suomen Partio (Luomala 2017) on uudistanut osaamisen tunnistamisen, osaamismerkkien ja oppilaitosyhteistyön kautta osaamisen opintopisteytyksen kautta kotimaista osaamisen rakentamisen järjestelmää. Osaamisen kehittyminen ja näkyväksi tekeminen lepäävätkin yhä useamman nuoren kanssa toimivan tahon harteilla.

Osallistamalla osaamista -hankkeet keskittyvät nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja siihen liittyvään osaamiseen niin nuorten kuin heidän ohjaajiensa ja instituutioidenkin tasoilla. Keräsimme parhaat palat hankkeiden käytännöistä tuoreeseen julkaisuun ”Oppimisen uusi ekosysteemi. Osallistamalla osaamista -hankkeiden hyviä käytäntöjä” (Halonen 2019). Kirjaan mahtuu monipuolinen katsaus hankkeiden käytänteitä. Hankekokemuksiin pohjautuneessa aineistossa puuttuu kuitenkin nuorille tärkeä itse oppimisen alue. Jäinkin pohtimaan, missä itseoppimista tapahtuu ja millaista on aikamme maker-kulttuurin tee-se-itse oppiminen?

Missä oppimista tehdään?

Opetushallituksen ja eAMK verkoston hanketoiminta tekee tärkeää instituutioihin kytkeytyvää ekosysteemikehittämistä. Osallistamalla osaamista projektit kulkevat monien erilaisten instituutioiden yhdyspinnoilla. Näin osumalaisena jäinkin pohtimaan, mitä on hankeoppiminen?  Millaiset asiat tuntuvat olevan pinnalla, kun opimme hankkeissa?

Hankkeissa on leimallista, että oppiminen tapahtuu uusissa oppimisympäristöissä. Tämä tarkoittaa usein luokkahuoneesta poikkeavia tiloja, joita Osallistamalla osaamista -hankkeissa ovat esimerkiksi esittävän taiteen tilat, luonto niin ”villinä luontona” kuin kaupunkiympäristönäkin. Usein käytetään myös totuttua tilaa, kuten esimerkiksi museota, uudenlaisena oppimisympäristönä. Tilan ajatellaan avaavan uutta näkökulmaa, tuovan intoa ja tarjoavan elämyksellisyyttä oppimiseen.

Tilamuutoksen ohella keskeinen muutos on usein oppijaryhmä. Peruskoulujärjestelmässä nuoret kulkevat usein oman ikäryhmänsä oppijajoukkona ja ala-asteella syntynyt porukka kulkee yhdessä oppimisen polkuaan luokka-asteesta ja jopa oppilaitoksesta toiseen. Hankkeissa nuori löytää usein uusia kanssakulkijoita. Syntyy uusia tilapäisryhmiä, joissa nuori voi luoda nahkansa uudelleen.

Tee-se-itse oppiminen

Osallistamalla osaamista -hankkeissa keskiössä on tiedon ohella, useimmiten tiedon sijasta, keskiössä nuorten oppimisinnon kannustaminen. Tätä tehdään tukemalla jokaisen oman polun löytämistä, voimaantumista ja oppimisen iloa. Oppiminen henkilökohtaistuu ja muokkautuu nuoren itsensä näköiseksi. Voidaankin puhua ”tee-se-itse” oppimisesta. Jokainen rakentaa oman polkunsa ja uskaltautuu ottamaan polullaan pieniä askelia oman mukavuusalueensa rajoilla omaan tahtiinsa.

Tee-se-itse oppiminen tapahtuu usein ryhmässä: reflektoimalla itseä muihin ja kuulemalla muiden ajatuksia tapahtuu yhteisöllistä oppimista. Yhteisö ja yksilö kulkevat rinnakkain; ryhmässä jokainen saa oman kokemuksena pohjalta omanlaisena oppimiskokemuksen, joka voi tärähtää syvälle yksilöön.

Tee-se-itse oppiminen haastaa oppilaitokset hyvällä tavalla tutkimaan yksilölähtöisen osaamisen tunnistamista ja osaamisen merkitystä eri alojen koulutustoiminnassa. Vaikka Osallistamalla osaamista -hankkeissa oppija on nuori, tämän voi nähdä kehittämis- ja pilotointialustana yksilön elinikäisen oppimisen näkyväksi tekemiselle myös instituutioiden tasolla.

Projektityöntekijästä pedagogiksi

Uuden osaamisen rakentamisen ytimessä on oppija, jota ei opeteta opettamisen perinteisessä mielessä. Hänelle ei kerrota miten asiat ovat tai miten asiat tulee tehdä. Toiminnan tavoite on saada aikaiseksi oppimista nuoressa hänen ehdoillaan, hänen tavoitteitaan tukien ja hänen näköisenä ympäristönä ja toimintana. Tämä haastaa hanketoimijat liukumaan projektityöntekijästä pedagogeiksi, jotka tunnistavat projektioppimisen muodot sekä kykenevät ohjaaman ryhmää yhteisöllisen oppimisen edistämiseksi.

Usein minulle on käynyt niin, että ammattipedagogina olen kohdannut kolmannen sektorin toimijoita, joilla on uskomattoman hienot pedagogiset menetelmät ja tilannetaju. Niistä yritän imeä itseeni osaamista voidakseni jalostua omassa opetusarjessani − oppimisen ekosysteemi soi parhaimmillaan kaikkiin suuntiin.

Kiinnostuitko Osallistamalla osaamista -hankkeiden hyvistä käytänteistä osana ekosysteemiä?

Lue lisää TÄSTÄ

Lähteet

Kirjoittaja: Katri Halonen

Katri on Osuma-hankkeen projektipäällikkö ja yliopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulusta.

Lisää julkaisuja kirjoittajalta →