Uusimman Nuorisotutkimusverkoston julkaiseman Hyvää työtä! (2020) Nuorisobarometrin teema on työ ja yrittäjyys. Mitä nuoret ajattelevat työstä ja millaisia tulevaisuuden kuvia he näkevät työelämässä?
Kuva työelämästä on muuttunut, samoin kuin reitit, mitä pitkin sinne mennään. Suurinta osaa työelämään siirtyminen edelleen innostaa (89%), mutta monia myös pelottaa (36%) (Hyvää työtä! 2020.) Työssäkäyvät, osin burnoutin partaalla horjuvat ikäluokat, ovat siirtäneet nuoriin kuvan työelämästä, jossa saa toteuttaa itseään, mutta jossa voi olla myös rankkaa ja väsyttävää. Ennenaikaista loppuunpalamista töissä pitää todennäköisenä 84% tytöistä ja 59% pojista. Oma töissä jaksaminen huolestuttaa lähes joka toista tyttöä. Työlle asetetaan samaan aikaan kovia vaatimuksia: lähes kaikki (88%) vastaajat olivat sitä mieltä, että työn pitää vastata omia arvoja. Työltä vaaditaan mielekkyyttä ja autonomiaa (Hyvää työtä! 2020), ja työkokemusta kartutetaan vapaa-ajalla ja harrastuksissa.
Monia ovia töihin – koulutuksen rinnalle nousee yrittäjyys ja vapaa-ajalla opitut taidot
Töihin tullaan edelleen pääsääntöisesti koulutuksen kautta, osittain jopa enemmän kuin ennen – matalan koulutustason suorittavaa työtä on automaation takia vähemmän ja nuorten kunnianhimo töiden sisällön suhteen on selvästi kasvanut (Hyvää työtä! 2020; Suomen virallinen tilasto 2018). Koulutus ei kuitenkaan määritä tulevaisuuden (työ)mahdollisuuksia yhtä suoraviivaisesti kuin ennen. Oman yrityksen voi perustaa ilmankin ja uusia ansaintamalleja on esimerkiksi somen ympärillä, start upeille on omia akatemioita (Slush Academy 2020), joihin voi hakea kuka vaan tarpeeksi hyvän idean kanssa. Yksityisillä työmarkkinoilla ei aina kysellä tutkintotodistuksia. Jos on esimerkiksi pelannut Simsiä parikymmentä vuotta, voi olla erinomainen yhteisövalmentaja yritykselle (Unelmatyö 2020).
Koulutustaan vastaavassa työssä kertoo olevansa hieman alle puolet nuorista (Hyvää työtä! 2020). Mitä muita polkuja pitkin työmarkkinoille pääsee? Kuinka moni nuori voi työllistää itsensä? Miten se käytännössä tapahtuu? Mistä yrittäjyyden malli tulee ja ennen kaikkea, mistä (liike)ideat?
Työt nousevat omasta persoonasta ja seuraavat kotiin myös nuorena
Nuorisobarometrissa (Hyvää työtä! 2020) käsitellään omana kokonaisuutenaan harrastamisen muuttumista työksi, ja yleisemmällä tasolla vapaa-ajan ja työn välisen rajan hämärtymistä. Työt valuvat vapaa-ajalle töissä jo pitkään olleille, ja ne näyttävät valuvan vapaa-ajalle myös nuorilla. Työn ja vapaa-ajan välinen liike oli ennen enemmän yksisuuntaista, meidän silppuisia tietotöitä tekevä sukupolvi toi työt mukana kotiin, iltoihin ja viikonloppuihin ja piti sitä maksettavissa olevana hintana merkityksellisestä työstä. Jos työ tuntuu tärkeältä, sitä voi tehdä muulloinkin kuin työaikoina.
Nuorten kohdalla ajatus kulkee myös toiseen suuntaan: ne asiat, jotka ovat itselle tärkeitä, ja joita haluaa tehdä vapaa-ajalla ja harrastuksissa, on mahdollista tunnistaa työelämätaidoiksi ja joissain tapauksissa perustaa niiden ympärille esimerkiksi yrityksiä. Uudet elämäntapatyöt lähtevät nuoren persoonasta – mistä minä innostun, mitä jaksan tehdä silloinkin, kun en jaksa tehdä mitään muuta, mistä minä tykkään, missä olen hyvä? Mitä haluaisin tehdä vielä vuosien päästä?
Vapaa-aika kartuttaa ansioluetteloa
Työ on yhä useammalle nuorelle oman identiteetin etsimisen ja toteuttamisen kanava. Se on hienoa ja tärkeää oman elämän merkityksellisyyden kannalta. Merkityksellisyyden kokemus tuottaa yleensä hyvinvointia. On rohkaisevaa, että nuorilla on mahdollisuus esimerkiksi tehdä jollain aikavälillä ja jollain variaatiolla, omasta harrastuksestaan työ.
Mutta mitä tapahtuu niille nuorille, joilla ei ole harrastusta, ja jotka eivät osaa tai halua sanoittaa omaa vapaa-aikaansa työelämätaidoiksi? Harrastuksissa ja vapaa-ajalla opitaan asioita, joita kukaan ei ajattele opettelevansa tehdessään niitä. Nyt työelämästä tuttu osaamisen tunnistaminen ulottuu harrastuksiin ja vapaa-aikaan. Partiossa käyvät ovat hyviä lähijohtajia, tanssitunnin vetäjä kartuttaa esihenkilökokemusta. Joukkuelajeissa opitaan ryhmämanageerausta ja fasilitointia. Sometaidot ovat valmista viestintä- ja vuorovaikutuskokemusta. Jos leipoo kotona pullaa, voi melkein kertoa olevansa artesaani. Harrastuksissa tehtävät ihan tavalliset asiat kapitalisoidaan hyödyllisiksi taidoiksi, joilla päästään vaikka ensimmäiseen työpaikkaan. Se on monille tervetullut uutinen. Osalle se tekee työllistymisen entistä vaikeammaksi.
Ohjatut harrastukset ovat yksi isoimmista nuoria eriarvoistavista tekijöistä. Polarisaatiokehitys voimistuu, kun harrastuksissa opitut taidot alkavat painaa enemmän työllistymisessä, ja harrastamisen kerrannaisvaikutukset voimistavat nuorten luokkajakoa. Harrastustakuu ja yhdenvertaisen harrastamisen toteuttaminen on yhä tärkeämpää, kun tiedämme että nuorten vapaa-ajan vietolla on suoria vaikutuksia sosiaalisen hyvinvoinnin lisäksi työllistymiseen. Ohjattu seuraharrastaminen täytyy mahdollistaa kaikille, ja lisäksi tarvitsemme harrastuksia, joissa ei tarvitse kilpailla, tai edetä mihinkään jos ei halua. Höntsääminen ei kerro esimerkiksi ohjaamisen tai tekemisen laadusta, se kertoo vain, että tavoitteena on esimerkiksi etenemisen ja kilpailemisen sijaan yhdessäolo ja omaehtoinen tekeminen. Tätä edistää myös Osuma:n alla toimiva Höntsä-hanke (2020), jossa kehitetään valtakunnallista toimintamallia nuorten osallisuuden vahvistamiseksi.
Vapaa-ajan kuuluu olla vapaata
Suurin osa nuorista on jossain vaiheessa elämää niin kutsuttuja NEET -nuoria (Not in education, employment or training), jotkut hetkellisesti esimerkiksi koulu- tai työpaikkojen välissä tai kesällä, jotkut pidempään. NEET-käsitettä on käytetty nuorisotutkimuksessa parikymmentä vuotta (Mascherini 2018), harrastamisen merkitys sekä hyvinvoinnille että kasvavassa määrin myös työllistymiselle on niin suuri, että voimme seuraavalla vuosikymmenellä alkaa puhumaan NEETH-nuorista (Not in education, employment, training or hobbies).
Vapaa-aika on arvokasta itsessään. Aika, joka ei tähtää mihinkään, ei kerrytä ansioluetteloa, ei liity koulutukseen tai työllistymiseen, on tärkeää. Tulevaisuuteen uskominen on tärkeää, mutta tärkeää on myös säilyttää nuorten elämissä aikaa, johon ei liity tulevaisuuden rakentaminen millään tavalla. Sanotaan, että harrastusten ja töiden avulla voi tehdä unelmista totta. Nuoret tarvitsevat tilaa ja aikaa ajatella, mitä ne unelmat ovat.
Lähteet:
- Hyvää työtä! -Nuorisobarometri 2019. 2020 Haikkola, Myllyniemi (toim.). Opetus- ja kulttuuriministeriö. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja nro 225.
- Höntsä- silta eteenpäin! ESR-hanke (2018-2020).
- Suomen virallinen tilasto (SVT). Työolot 2018. Helsinki: Tilastokeskus.
- Mascherini, Massimiliano 2018. ‘Origins and future of the concept of NEETs in the European Poly Agenda’, teoksessa J. O’Reilly et al. (toim.) Youth Labor in Transition: Inequalities, mobility and policies in Europe. Oxford University Press.
- Slush Academy (2020).
- Otsolampi, Helka 2020. Nuorisobarometri ja partion tutkimustulokset nostavat esiin samoja teemoja.
- Unelmatyö pelitaidoilla 2020. Yleisradion uutiset 11.5.2020.
Kirjoittaja: Johanna Niemi
Asiantuntijalehtori, Metropolia ammattikorkeakoulu
Kuva: Pixabay
