Yleisradion ohjelmavirrassa on nähtävissä parhaillaan kotimainen sarja nimeltään Toisenlaiset teiniäidit. Ohjelmassa seurataan nuorten naisten matkaa äitiyteen. Raskausaika ja lapsen syntymä muuttavat ajattelua ja asenteita. Sarjan mielenkiintoisuus pohjaa kurkistukseen äitien elämään tilanteessa, jossa äidiksi tuleva on vasta ottamassa aikuisuutensa ensimmäisiä askelmia. Vanhemmuus näyttäytyy kaiken mullistavana rajapyykkinä, jossa vanha jätetään taakse ja oma äiti-identiteetti rakennetaan uuden roolioton myötä.
Duuni-hankkeessa järjestettiin ”Vanhemmuus on voimaa!” -seminaari 18.11.2020. Kohtaamisen aikana käytiin keskusteluja vanhemmuuden mukanaan tuomista muutoksista sekä menetelmistä, joilla nuoria vanhempia voidaan tukea oman osaamisensa tunnistamisessa ja sanoittamisessa. Hankkeen ryhmä- ja yksilöohjauksissa keskeinen tavoite on ollut tarkastella sellaisia vanhemmuuden mukanaan tuomia vahvuuksia, joita nuori voi hyödyntää omassa työ- tai opiskelusuunnittelussaan (kts. Berglund ym. 2020a, 2020c).
Keskustelu vauvakadosta ja teiniäideistä käy kuumana, mutta sitä leimaa ongelmakeskeisyys. Tässä tekstissä pyritään kääntämään näkökulmaa osaamiseen ja siirtämään ajatuksia ongelmista ratkaisujen äärelle.
Teiniäitejä ja vauvakatoa – onko vanhemmuus ongelma vai ratkaisu?
Vuonna 2019 suomalaisten synnyttäjien keski-ikä oli 29,6 vuotta. Alle 20-vuotiaita ensisynnyttäjiä oli alle 4% (Suomen virallinen tilasto). Median kautta välittyy huoli ensisynnyttäjien keski-iän jatkuvasta nousemista ja lapsiluvun vähenemisestä. Uutisotsikoissa sanoitetaan syntyvyyttä muun muassa: ”Vauvakato suurin uhka – Suomen vaikea selvitä, jos lapsiluku tästä vielä pienenee” (Kalevan pääkirjoitus 30.9.2019), ” Tilastojen synkkyys palasi – Vauvakato ei helpota, koska 20–40-vuotiaat pelkäävät vanhemmuutta” (Helsingin sanomat 16.11.2019) ja varsin provokatiivisesti ”Ovatko suomalaiset katoamassa maailmankartalta? Lapsia ei haluta hankkia” (Satakunnan kansa 11.2.2018).
Samalla kun surraan ja voivotellaan syntyvyyden alenemista, huolta kannetaan myös nuorena vanhemmaksi tulevasta. Nuorien äitien osalta mediaotsikoissa näyttäytyy hyvin toisenlainen maailma. Ylen uutisissa 21.6.2011 otsikoitiin ” Teiniäidit työllistävät lastensuojelua Porvoossa” ja Lääketieteellisessä aikakauskirja Duodecimissä (Halonen & Apter 2010) ”Teiniraskauden ja -äitiyden moninaiset haasteet”. Vaikuttaa siltä, että nuoresta naisesta äidiksi tulemiselle on varattu elämän kulusta vain muutamia ”soveliaita” vuosia. Matka liian nuoren äidin ja vauvakadosta syyllistetyn naisen välillä ei ole kymmentäkään vuotta.
Marja Peltola (2018) on tutkinut nuorten äitien tulkintoja omasta elämäntilanteestaan. Hän romuttaa tutkimuksellaan ajatuksen teiniäideistä ”tietynlaisena” ryhmänä. Äidit poikkesivat toisistaan siihenastisten elämänkulkujensa sekä materiaalisten, koulutuksellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen resurssiensa ja myös tulevaisuudensuunnitelmiensa suhteen (emt. 18, 2). Nuoret äidit eivät halunneet ideoitua ”nuorten äitien” viiteryhmäksi, vaan korostivat olevansa kyvykkäitä, hyviä ja huolehtivia äitejä. He toivoivat myös, että yhteiskunta voisi nähdä heidät iän ihmettelyn sijasta hyvinä äiteinä.
Vanhemmuustaitojen sanoittamisen äärellä
Osalla nuorista äideistä vanhemmuus on tuonut mukanaan keskeneräiseksi jääneitä opintoja ja epävakaan asema työmarkkinoilla. Haasteeksi nousee perhe-elämän velvollisuuksien yhdistäminen opinto- ja työuran kehittämiseen (Peltola 2018, 2). Osalle koti ja opinnot näyttäytyvät lähes mahdottomilta yhdistettäviltä: onhan molempien piireissä totuttu käyttämään se paras ja tehokkain valveillaoloaika ihmisen vuorokaudesta. Elämänmittaisen oppimisen näkökulmasta oppimisen sulkeminen instituutioihin ei palvele nuorta vanhempaa parhaalla mahdollisella tavalla. Vanhemmuus muuttaa, kehittää ja opettaa ihmistä monella tapaa. Kertyvän osaamisen sanoittaminen voi olla hyvinkin haastavaa ja juuri tähän Duuni-hankkeessa on haettu apuvälineitä. Kehitetyt taidetaustaiset välineet houkuttelevat nuorta sanoittamaan vanhemmuuden mukana tulevaa osaamistaan.
Jokainen vanhempi kaipaa hyväksyntää omalle vanhemmuudelleen ja tavalleen olla perhe. Tämä hyväksynnän kaipuu koskee myös ja ehkäpä korostetun vahvasti nuoria vanhempia. Vanhemmuus pakottaa itsetutkiskeluun, jossa oppii tunnistamaan omia rajojaan ja heikkouksiaan. Känkkäränkkä-kohtauksesta kärsivä lapsi antaa pikaisen oppikoulun vanhemmalleen omien hermojensa hallintaan ja konfliktinkäsittelytaitojensa kehittämiseen. Nuo taidot kasvavat kohisten kehollisten ja verbaalisten rauhanneuvottelujen edetessä. Tilannetta monimutkaistaa marketin karkkihyllyn liepeille ilmestyvä yleisö, joka tuntuu katsovan etenkin nuoren äidin kykyjä palauttaa maailman rauha erityisen tiukalla seulalla. Kohtaamisten myötä kasvaa itsetuntemus. Mutta miten tätä kaikkea voisi tehdä näkyväksi?
Yksi näkyväksi tekemisen keino on sanallistaminen. Omista vahvuuksista puhuminen on toisinaan vaikeaa saada käyntiin. Tätä voi helpottaa esimerkiksi liikunta – ja sanataidelähtöisillä menetelmillä. Puhumisen käynnistelyn apuna voi olla vaikkapa kävely ja keskustelu toisen samassa elämäntilanteessa olevan kanssa. Kävellessä puhuminen on usein luontevampaa ja vertaistuki auttaa näkemään itseä toisen silmin ja jakamaan myös kokemuksia ja keinoja selvitä erilaisista arjen pienistä ja suuremmistakin haasteista. Sanataiteen kautta löytyy apuvälineitä ja työskentelytapoja itsen tutkiskeluun ja sanoittamiseen (kts. lisää Berglund ym. 2020a, 22-25; Berglund ym. 2020b, 244-245). Tarjolla on esimerkiksi erilaisia arvoja luettelevia apukortteja tai eläin symbolien hyödyntämistä omien ajatusten, elämäntilanteen, päämäärien ja unelmien sanoittamisen välineenä. Ne tarjoavat keinoja sanoittaa juuri minun ominaista omaa tapaani olla itseni näköinen vanhempi. Näistä iduista kasvaa aineksia prosessiin, jossa yksilöohjauksen avulla rakennetaan polkua kohti omien unelmien tunnistamista ja tavoittamista. Lisää välineitä löytyy Duuni-hankkeen kotisivulta.
ja ne vanhemmuuden opit…
Vanhemmuus on mullistava elämäntilanne, jota leimaa osittainen luopuminen entisestä ja mukautuminen uuteen elämäntilanteeseen. Liian usein taitaa käydä niin, että osaamisen edetessä ei muisteta pitää kiinni jo opitusta. Jo saadut taidot eivät häviä vanhemmuuden myötä, vaan pikemminkin ne syvenevät ja jalostuvat eri elämäntilanteiden rikastuttamana (kts. Berglund ym. 2020d). Vanhemmuus ei ole oppimisen kannalta tyhjä aukko hiekkalaatikon reunalla. Päinvastoin se on sukellus omaa itseen, erilaisiin rooliottoihin, itsetuntoon, vuorovaikutustaitoihin, johtajuustaitoihin, konfliktien ratkaisutaitoihin ja moneen muuhun työelämän ydintaitoon. Vaikka nuo metataidot jäävät usein sanoittamatta, niiden merkitys on olennainen työelämässä pärjäämisen ja hedelmällisen yhteistyön kannalta.
Vanhemmuus on voimaa! -seminaarissa korostuivat itsetuntemus, oman tulevaisuuden suunnittelu, itsensä johtaminen ja vuorovaikutustaidot. Hankkeen puolesta Veera Vähämaa ohjaa Turussa Luovuustreeni ryhmiä, joissa omia vahvuuksia, osaamista ja elämän suuntaviivoja tarkastellaan kirjoittamisen, kuvaamisen ja draaman keinoin. Hän kuvasi seminaarissa huomiotaan omasta kasvustaan kahden pienen pojan äitinä: aiemmin suurpiirteisestä ihmisestä on kuoriutunut vanhemmuuden myötä jämptimpi ja tarkempi. Vanhemmuus ja lapsiarki muuttavat ihan jokaista kaikissa eri ikävaiheissa.
Lähteet
Berglund, M., Blomroos, A., Franz-Koivisto, L., Hyppönen, T., Jokinen, L., Keskinarkaus, P., Luoto, J., Rogel, A., Tolonen, T. &Vähämaa, V. 2020a. Arjesta unelmiin DUUNIssa – vanhemmuuden taidot nuoren äidin ja isän vahvuutena. Teoksessa Myllymäki, P., Timonen – Kallio, E. & Kinos, S. (toim.) Asennetta ja menetelmiä osallisuuden edistämiseen eri toimintaympäristöissä. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 270. Turku. http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522167699.pdf
Berglund, M., Franz-Koivisto, L., Hyppönen, T., Saarialho, A., Tolonen, T. & Vähämaa, V. 2020b. The Duuni Model: From Parental Skills to Working Life Strength. LAB Health Annual Review 2020. LAB University of Applied Sciences. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-333-5
Berglund, M., Hyppönen, T., Luoto, J. & Vähämaa, V. 2020c. DUUNI – Vanhemmuuden taidot työelämävahvuudeksi -malli. UAS Journal 3/2020 Sosiaalinen kestävyys teemanumero. https://uasjournal.fi/3-2020/vanhemmuuden-taidot-tyoelamavahvuudeksi%e2%80%af/
Berglund, M., Hyppönen, T., Luoto, J., Tolonen, T. & Vähämaa, V. 2020. Vanhemmuuden taidot ovat työelämävahvuus. TALK verkkolehti. Turun ammattikorkeakoulu. https://talk.turkuamk.fi/hyve/vanhemmuuden-taidot-ovat-tyoelamavahvuus/
Duuni — vanhemmuuden taidot työelämävalmiudeksi -hanke. Turun ammattikorkeakoulu. 2018-2020.
Halonen, Miila & Apter, Dan 2010. Teiniraskauden ja -äitiyden moninaiset haasteet. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2010;126(8):881-7. https://www.duodecimlehti.fi/duo98744
Peltola, Maria 2018. Nuoret äidit haluavat tulla nähdyiksi tasaveroisina vanhempina. Nuorisotutkimusseura. Näkökulma 2018 nro 48.
https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/nakokulmat/nakokulma48.pdf
Suomen virallinen tilasto (SVT): Syntyneet [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-2391. 2019. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 18.11.2020]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/synt/2019/synt_2019_2020-04-24_tie_001_fi.html
Kuva: Veera Vähämaa. Nuorten ajatuksia siitä, mitä vanhemmuus on tuonut mukanaan.
