Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen totesi 14.2.2019 Suomen Yrittäjien Koulutusjohdon foorumissa: ”tulevaisuuden osaamista ei ratkaista nykykoulutuksen avulla”. Hän peräänkuulutti koulutus- ja yrityssektorin yhteistyötä ja muistutti, että oppimista tapahtuu myös vapaa-ajalla. Vastikään päättynyt Hyvää seuraa -hanke on julkaissut joukon pohdintaa teksteinä ja videoina kooten yhteen kokemuksiaan. Arki auttaa tunnistamaan niitä haasteita, joita kolmas sektori ja koulutus yhteistyötä rakentaessaan kohtaavat.
Vapaaehtoistyö on osa toimivaa yhteiskuntaa
Nuorisobarometrin (Pekkarinen & Myllyniemi 2017, 94) mukaan joka viides nuori tekee vapaaehtoistyötä. Harrastuksissa ja vapaaehtoistyössä he saavat osaamista, joka hyödyttää koko yhteiskuntaa. Tämä virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella tuotettu osaaminen jää liian usein hyödyntämättä opinnoissa ja työelämässä. Hyvää seuraa -hankkeessa on rakennettu oppilaitosten ja jalkapalloseurojen yhteinen areena toisen asteen opiskelijoiden oppimisympäristöksi.
Vapaaehtoistyöhalukkuuden vähentyminen on huomattu useissa järjestöissä (Luomala/Reinikainen 2017, 7) ja uusia kokeiluja ja reseptejä kaivataan yhteiskunnallisesti tärkeän toiminnan vahvistamiseksi. Uusien vapaaehtoisen löytäminen on nostettu keskiöön Hyvää seuraa -hankkeessa, jossa vapaaehtoistyö kiinnittyi 10 jalkapalloseuran erilaisiin toimintakulttuureihin ja tarpeisiin. Uutta osaamista on syntynyt nuorille, joille hankkeen työjaksot poikivat mm. kesätöitä, pysyviä ohjaajan pestejä ja kokemuspohjaisen rohkeuden vapaaehtoistyöhön. Tässä blogissa katse käännetään kuitenkin asiantuntijoiden oppimiseen: oppilaitosten ja seuratoimijoiden uuden osaamisen polkuun.
Oikean kumppanin jäljillä
Työelämässä organisaatiorakenteita ja työnimikkeitä uusitaan taajaan. Yhteistyön lähtökohta on kuitenkin sopivan kumppanin löytäminen. Esimerkiksi oppilaitoksesta sopivan henkilön löytäminen voi olla haaste. Hyvää seuraa -hankkeessa 10 seuraa haki sopivia oppilaitoskumppaneja. Heidän kokemusten mukaan oppilaitosyhteistyön rakentamisessa oikean kumppanin jäljille ei ole yhtä reittiä. Oppilaitoksissa oikein kontakti saattaa tarkoittaa aineopettajaa, koulutuksen suunnittelijaa, rehtoria ja/tai oppilaanohjaajaa. Usein koettiin, että yhteydenottoja oppilaitosten suuntana joutui tekemään useitakin ennen oikean tahon löytymistä. (Hyvää seuraa 2018)
Hyvää seuraa -hankkeen puitteissa äkkinäinen voisi ajatella, että sopivin yhteistyökumppani on liikunnan opettaja. Onhan jalkapallo etenkin heidän kenttäänsä kiinnittyvää toimintaa. Seuroissa otettiin kuitenkin ennakkoluuloton ote, ja huomattiin että erityisesti toisen asteen oppilaitokset sekä ammattikorkeakoulut tarjoavat monia yhteistyölle hyvän alustan tarjoavia opintoaloja. Hankkeen puitteissa tehtiin yhteistyötä mm. hyvinvointi-, elintarvike-, rakennus-, tekstiili-, turvallisuus-, myynti- ja markkinointi sekä liikunta-alojen kanssa. Nämä kääntyivät työtehtäviksi, kuten pääsarjaseuraseurojen peleissä juontaminen, lapsiparkin pitäminen, järjestyksenvalvonta ja paarienkantaja, lippujenskannaaja, paikannäyttäjä sekä kahvila- ja kioskimyyjä. Pelikentän ulkopuolella tehtiin uudistus- ja kehittämistyötä muun muassa fanituotteiden, kustomoitujen tarjoilujen ja rakennusprojektin muodossa. (Hyvää seuraa).
Oppilaitoksen rakenteiden ja koulutusalojen tuntemus edellytti seuroilta uutta osaamista, jonka kartuttaminen pohjautui melkoiseen perustyön näkökulmasta ylimääräiseen lisätyöhön. Tuona aikana esimerkiksi luettiin eri alojen opetussuunnitelmatekstejä. Tällä hetkellä oppilaitosten opettajista kerrotaan organisaatioiden internet-sivuilla usein vain nimike ja yhteystiedot – jos sitäkään. Oppilaitosten tulisikin ottaa käyttöön matalan kynnyksen yhteistyötä helpottavia välineitä ja tuoda esimerkiksi kulisseihin jäävät opettajansa esille osaamispainotuksineen siten, että potentiaalinen yhteistyökumppani kykenee löytämään mahdollisia yhteistyön intressejä mahdollisimman helposti.
Yhteisen ymmärryksen jäljillä
Hyvää seuraa -hankkeen sivuilla kuvataan opiskelijan näkökulmaa: ”opiskelija pääsi kokeilemaan aikuisuuden askeleita oppimisen ja vastuunkannon kautta, oikeassa ympäristössä, oikeita töitä tehden. Harrastuksissa ja vapaaehtoistyössä pääsee tekemään itse ja kokeilemaan käytännössä.” Tällaiset tavoitteet hahmottuvat usein yleisiksi työelämätaidoiksi, joille ei välttämättä ole omia opintojaksojaan, vaan ne jotka kulkevat koko opetussuunnitelman läpi. Niiden sanoittaminen osaamiseksi on siksi erityisen haastavaa.
Oppilaitoksen näkökulmasta vapaaehtoistyössä tuotetussa osaamisessa on usein kyse tietyn opintojakson pedagogisesta ratkaisusta. Tämä edellyttää vahvaa osaamisen tuottamista, jossa esimerkiksi Partio on edennyt systemaattisesti mm. Osaaminen näkyväksi -hankkeen puitteissa. Osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen liittyy osaamisen kiinnittäminen suomalaisessa ja eurooppalaisissa koulutusjärjestelmissä EU:n EQF- ja kansallisen NQF-standardien vaateisiin (Luomala 2017).
Viimekädessä osaamista ei kuitenkaan tunnisteta oppilaitoksen todistuksia varten. Ensiarvoisen tärkeää on auttaa nuoria sanoittamaan kertynyttä osaamistaan termeillä, jotka myös potentiaalinen työnantaja tunnistaa. Tämä on edellyttänyt partiolaisten tapauksessa systemaattista partiolaisen osaamisen kertymisen kuvaamista, dokumentointia ja arviointia. Yhteinen syntyvän osaamisen dialogi edellyttää oppilaitoksilta rohkeutta nähdä kolmas sektori työnä, jossa saadut opit tunnistetaan ja sijoitetaan osaksi oppilaitoksen kirjaamia osaamistavoitteita.
Mitä uutta yhteistyö tuo onnistuessaan mukanaan yhteiskuntaan?
Vapaaehtoistyöllä on merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa: peräti kolmannes väestöstä tekee vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyö on muuttunut aikojen saatossa. Työelämään hiljattain siirtynyt ja siirtymässä oleva Y-sukupolvi näyttää suosivat pätkävapaaehtoistyötä: pätkiä joita voi sovittaa kaiken muun tekemisen lomaan. Jo opiskeluaikana opittu vapaaehtoistyö voi kantaa saavutetun työelämäosaamisen ohella myöhemmin elämässä merkityksellisenä toimintana.
Hyvää seuraa -hankkeen tapauksessa jalkapalloseuroille tarjottiin ja ne myös ottivat roolia aiempaa vahvempina yhteiskuntavaikuttajina. Vapaaehtoistyötä suunnattiin sekä mukaa osallistettavien erityisryhmien (etenkin maahanmuuttajien) että toimintaa kaipaavien lasten (mm. nuorten ohjaama päiväkotifutista ja iltapäiväkerhotoiminta) aktivointiin.
Oppilaitoksilla on ollut perinteisesti vastuu osaamisen kasvattamisessa. Opiskelijoiden vapaaehtoistyö tarjoaa kiinnostavan ja merkityksellisen opetukseen integroituvan oppimisympäristön, jossa oppilaitos ja kolmas sektorin kohtaavat. Samalla se auttaa suuntaamaan nuorten energiaa yhteiskunnallisesti tärkeiden sosiaalisen tavoitteiden edistämiselle yhdessä järjestökentän kanssa.
Lähteet
- Heinonen, Olli-Pekka (2019) puheenvuoro Suomen Yrittäjien Koulutusjohdon foorumissa 14.2.2019
- Hyvää seuraa -hankkeen sivusto ”Lisää käsiä seuratoimintaan”
- Luomala, J (2017) Kovaa osaamista harrastuksista ja vapaaehtoistoiminnasta! Helsinki: Suomen Partiolaiset
- Pekkarinen, E & Myllyniemi,S (toim.) (2017) Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri 2017. Helsinki: Nuorisotutkimusseura
Kuva: Suomen Palloliitto
