Kulttuurin vaikutusten mittaaminen nuorten osallisuuden vahvistamisessa

Korona kääntyy monissa sanoituksissa inhimillisen pelon ja ahdistuksen ohella talouteen. Ensimmäinen toiminnan rajoittamisen aalto kohdentui vahvasti kulttuuri- ja liikunta-aloille. Kirjastoja ja museoita suljettiin, yleisötapahtumia peruttiin ja lumipalloefektinä seurasi etenkin epätyypillisissä työsuhteissa oleville katastrofaalinen tilanne kalenterien tyhjentyessä muutamassa tunnissa.

Tällaisissa tilanteissa kaipaa mittareita, joilla voisi muistuttaa kulttuurin merkityksestä yhteiskunnassa. Parhaillaan muutenkin aina liikkeessä oleva kulttuuri tekee digiloikkaa ja luo nahkaansa uudelleen. Samalla se odottaa katastrofin hellittämistä. Tässä ajassa tuntuisi tärkeältä ja lohdulliselta nostaa esille kulttuurin kyky tehdä elämästä mielekästä ja ehkäistä syrjäytymistä. Nämä tuntuvat jo nyt kahden viikon poikkeustilakokemuksessa tuiki tärkeiltä elementeiltä. Evidenssi edellyttää vaikuttavuuden toiminnan arviointia. Vaikuttavuuden arviointeja on rakennettu jo pitkään ja tässä blogikirjoituksessa kurkistan niistä pariin tuoreeseen.

TEAviisari kuljettaa kuntiin kulttuurin ja hyvinvoinnin kohtauspinnalle

Kulttuuri on nivoutunut yhä lähemmäksi sosiaali- ja terveysalaa hyvinvointivaikutustensa ansiosta. Yksi tämän rajapinnan toimintaa hahmottelevista mittareista on THL:n keväällä 2019 lanseeraama TEAviisari, jolla kerätään tietoa terveyttä edistävästä kulttuuritoiminnasta. Viisari kertoo paljon siitä, miten kulttuurihyvinvointi näyttäytyy kunnissa päätöksentekemisen tasolla ja myös, miten hyvinvointia ja terveyttä edistävä kulttuuritoiminta on vastuutettu ja resursoitu kuntahallinnossa. Osallisuuden näkökulmasta TEAviisarin kannalta erityisen kiinnostavia ovat lasten ja nuorten aktiivisuuteen liittyvät osiot.

Keväällä 2019 kerätyn ensimmäisen TEAviisarin käytön puitteissa kertyneen informaation keskeinen sanoma on, että lapset ja nuoret otetaan huomioon kuntien kulttuurisessa hyvinvointitoiminnassa hyvin. Samalla on nähty haasteena se, että vähemmistö- ja erityisryhmien huomiointi on jäänyt heikoksi. Mittari paljastaa myös sen, että sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköihin viedään kulttuuritoimintaa, mutta toiminnan vaikutusten seuranta on jäänyt vähäiseksi. (Saukko ym. 2019.)

TEAviisarilla tuotettu ymmärrys vaikeasti hahmotettavasta kunnan eri hallinnonalojen välimaastoon sijoittuvasta toiminnasta kuvastaa muun muassa sitä, miten kunnat mieltävät kulttuurin ja hyvinvointialojen rajapinnan hallinnointitarpeen. Hallinto on tärkeää, mutta toiminnan keskiössä on kuitenkin viimekädessä kuntalainen — yksilö ja hänen kokemuksensa. Tähän laadullisempaan arviointiin viisari ei ainakaan nykyisellään yllä, mutta askel tiedon keräämiseksi on erittäin positiivinen ja tärkeä viesti alan toimijoille. Heidän koulutustaan on jo esimerkiksi ammattikorkeakouluissa lisätty, ja alan tulevaisuuden työntekijöille rakenteiden ymmärrys ja kehittäminen ovat tärkeitä. On myös symbolisesti arvokasta, että kulttuuri on mukana TEAviisarissa. TEAviisarin voikin odottaa tuovan parannusta toiminnan todellisuuden ja merkityksen hahmottamiseen tulevina vuosina.

TEAviisarissa nuorten osallisuuden indikaattoreina käytettiin lähinnä palvelutarjoamaa: lapsille ja nuorille tarjolla olevaa kulttuuritarjontaa, harrastuspassi- ja kulttuurikorttitoimintaa, kohdennettuja alennuksia ja mahdollisuutta osallistua mm. taiteen perusopetukseen taloustilanteen huomioivien huojennusten tai maksuvapautusten tukemana. Tältä osin viisari tuntui esittävän kulttuurin omana toiminnan saarekkeena, ei sinänsä esimerkiksi kuntoutus- ja hoitotyöhön integroituna toimintana. Tällainen tieto olisi kuitenkin etenkin heikommassa asemassa olevien nuorten osallisuuden kehittämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää – joka myös TEAviisariraportissa jossain määrin huomioidaan erityisryhmien näkökulmaa korostamalla.

Festivaalit vaikuttavat yhteiskuntaan sosiaalisesti

Kulttuuripolitiikan edistämissäätiö Cuporessa on tehty kiinnostavaa tutkimusta etenkin festivaalikentän vaikutusten arvioinnista. Tarkastus on sisältänyt talouden ohella kiinnostavasti myös sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutusten arviointeja (kts. Luonila ym. 2019). Tarkastelun laventaminen taloudellisista vaikutuksista laajempaan näkökulmaan on tervetullut ja festivaalikentän monimuotoisuuden vuoksi rohkeakin avaus.

Osuma-koordinaatiohankkeen perspektiivistä katsottuna etenkin nuorten osallisuuden kehittäminen on kiinnostava osa vaikuttavuusarviointia. Vastauksissa näyttäytyy vahvasti vapaaehtoistyö, jonka tuloksena festivaaleilla on kytkentä paikallisyhteisöllisyyden rakentamiseen. Festivaalit korostivat, että festivaali on edistänyt paikallisten asukkaiden sosiaalisten suhteiden solmimista ja vahvistanut paikkakuntalaisten me-henkeä (Luonila ym, 2019, 36). Tapahtumien voima on paikannettu Osallistamalla osaamisen toimenpidekokonaisuudessa myös pienemmällä tasolla. Esimerkiksi oppilaitoksessa tapahtumat, kuten opiskelijoiden omat Talent-kisat, ovat rakentaneet me-henkeä. Näyttöjä positiivisesta vaikutuksesta ilmapiiriin ovat vahvat.

Festivaaleilla oli vahvoja kytkentöjä muun muassa urheiluseuroihin ja oppilaitoksiin. Vaikka kaikki ovat varmastikin erittäin tervetulleita vapaaehtoistyöhön, onko niin että ainakin osittain vapaaehtoistyö on institutionalisoitunut siten, että syrjäytymisen tai syrjäytyneen nuoren kannalta mukaan lähtemisen kynnys nousee liian korkeaksi? Useissa osallistamalla osaamista -toimenpidekokonaisuuden hankkeissa on haettu ratkaisuja juuri tämän kynnyksen ylittämiseen yhdessä, ohjatusta, toiseen nuorteen ja/tai aikuiseen tukeutuen. Tällainen työ voisi vakiintuessaan osaltaan vahvistaa festivaalia myös sosiaalisen eheyden ja syrjäytymisen ehkäisyn areenana.

Yksinkertaisuuden kauneutta vaikuttavuusarviointiin

TEAviisarin muuttujaluettelossa on 93 eri muuttujaa, jotka on ryhmitelty kuuteen mittausulottuvuuteen. Vaikuttavuusmittarit tuppaavat olemaan kovin monen muuttujan mittareita. Tilannetta ei ollenkaan helpota toive siitä, että olisi tärkeää saada luotua syvempi ymmärrys ilmiöstä. Mitä enemmän halutaan laadullista elementtiä mukaan, sen monimutkaisemmaksi tuntuvat eri mittarit liukuvan.

Netflixin johtava data-analyytikko Ville Tuulos pohtii Yleisradion haastattelussa ”Miten striimausjätti mittaa onnistumista?” arvioinnin ja siihen liittyvien hyvien mittarien merkitystä. Hän antaa myös kokemuksensa pohjalta neuvoja:

”Ja sitten niin kuin miten integroidaan tällainen tuhottoman monimutkainen mittaristo tällaiseen oikeaan ihmisorganisaatioon. Se on tosi vaikeaa. Monesti on päädytty siihen, että ollaan jopa päädytty käyttämään väärää, mutta yksinkertaisempaa mittaria ihan vaan sen takia, että ihmiset ymmärtää ja osaa toimia sen kanssa.” (Lempinen & Pirhonen 2020)

Tuuloksen sanat kolahtivat tämän bogin kirjoittajaan. Syrjäytymisuhan alaisten nuoret paikantaminen ja heille kohdennetun toiminnan kattava arviointi tuottaisi kevyestikin tehtynä varsin monimutkaisen mittarisikermän. Osallistamalla osaamisen hankkeet palaavat usein keskusteluissa yksilöissä tapahtuvien muutosten huomaamiseen. Ne demonstroituvat ihokarvat nostavina tarinoina osallisuushankkeissa työskentelevien kohtaamisissa. Samalla nuo arjen yksilötason harppaukset jäävät lähes aina raportoimattomaksi tiedoksi — onnistumisen mittarien ja vaikuttavuusarvioinnin harmaalle alueelle.

Lähteet

Kirjoittaja: Katri Halonen

Katri on Osuma-hankkeen projektipäällikkö ja yliopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulusta.

Lisää julkaisuja kirjoittajalta →