Viimeiset puolitoista vuotta olemme På samma linje -hankkeessa työskennelleet tasa-arvo-osaamisen edistämiseksi urheilun ruohonjuuritasolla. Tehtävä ei ole ollut helppo. Yli 100 vuotta on urheilussa luotu vahvat sukupuolittuneet struktuurit, joiden muuttaminen ja kehittäminen vaativat työstämistä ja strategista lähestymistä. Ennen hyvinkin miesvaltaisella urheilun kentällä tasa-arvo tuntuu olevan edelleen hyvin arka aihe.
Hankkeen alussa odotin innolla sitä, miten seurat ja liitot tulisivat pyytämään apua tasa-arvon toteuttamisessa. Kiireen keskellä vaikutti siltä, että tasa-arvon edistäminen nähtiin toissijaisena aiheena. Sitä ei nähty osana organisaation ydintoimintaa. Se on vaatinut uudenlaista lähestymistä.
Tasa-arvon edistämistä pienin askelin
Varsin usein seuroja, liittoja ja muita urheilutoimijoita on pitänyt valaista enemmän tai vähemmän siitä, mitä tasa-arvo käytännössä tarkoittaa. Tasa-arvo nähdään helposti itsestäänselvyytenä ja jo olemassa olevana asiana. Kuitenkin, jos katsoo hieman syvemmälle, voi huomata asioita, jotka ylläpitävät epätasa-arvoisuutta urheilussa. Jos esimerkiksi ajatellaan, että tasa-arvo on otettu huomioon, koska meillä on samat edellytykset urheileville naisille ja miehille – Silloin emme ehkä huomioi, että epätasa-arvoa esiintyy halveksivana puhekielenä ja puhetyylinä, joka tekee urheiluelämyksestä epämiellyttävää ja että esim. jompaa kumpaa sukupuolta esiintyy vähemmän. På samma linje -hankkeessa on ollut tärkeää nostaa esille myös syrjivää diskurssia. Työ on hienovaraista, sillä aihe on monesti arka ja edellyttää huolellista lähestymistavan pohdintaa.
Ajattelun ja toiminnan muuttuminen tasa-arvoisemmaksi vie aikaa. Olemme huomanneet, että kun alussa tapaa ihmisiä ajatus tasa-arvosta voi olla hyvin rajattu. Useampien säännöllisten tapaamisten myötä on tasa-arvoon liittyvästä ajattelusta tullut paljon avarakatseisempaa ja ymmärtäväisempää. Se johtuu usein siitä, että on tiedostettu aiempaa paremmin epätasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevia asioita arjessa. On keskusteltu auki, mitä eri asiat tarkoittavat kenellekin. Välillä ollaan jopa huomattu, että puhutaan samoista asioista mutta eri sanoin. Onkin tärkeä keskustella, mitä eri asiat tarkoittavat kullekin. Keskustelemalla on myös voitu ymmärtää toista esimerkiksi siinä, millaisia asioita toinen kokee epäoikeudenmukaisena, vaikka keskustelukumppani ei ole pystynyt edes kuvittelemaan niiden nostavan sellaisia tunteita.
Tasa-arvo on meidän kaikkien asia
Tasa-arvotyö vaatii jokaisen panostuksen. On sanottu, että vaaditaan 40 % organisaation henkilöistä mukaan, jotta saadaan aikaan asennemuutosta. Mielestäni ruotsalainen Riksidrottsförbund toi tämän mielenkiintoisesti esiin uusimmassa raportissaan, jonka mukaan tasa-arvossa ei ole kyse naisten kysymyksestä. Ei siis auta, että esimerkiksi naiset yksin ajavat tasa-arvoa eteenpäin. Vaaditaan toimenpiteitä kaikilta, jotta saadaan tasa-arvoisempi urheiluympäristö. Varsinkin päättävässä asemassa olevilla on suuri mahdollisuus vaikuttaa tasa-arvon toteutumiseen ja edistämiseen. På samma linje -hankkeella on ollut myös onnea, että mukana on ollut mahtavia, inspiroivia suurlähettiläitä, joissa on moninaisuutta ikään ja sukupuoleen katsomatta ja jotka ovat tulleet puhumaan ja jakamaan ajatuksiaan mm. tasa-arvosta hankkeen sosiaalisen median kanaviin. Myös vaikutusvaltaisten ja etuoikeutettujen henkilöiden mukaan saaminen on ollut hyvin olennainen asia. Esimerkiksi Ruotsissa on tutkittu, että etuoikeutetut henkilöt urheilun saralla ovat miehiä, yli 50-vuotiaita ja valkoihoisia. Heidän mukaan saaminen ja puhumaan tasa-arvon tärkeydestä on ollut hyvin olennaista.
Urheilun sarallalajiliitot vaikuttavat paljon siihen, miten urheiluseuroissa asennoidutaan tasa-arvoon. Välillä kuulee, että tasa-arvotyötä tulisi kohdistaa ainoastaan ruohonjuuritasolle. Kuitenkin liitot heijastavat paljon sitä, miten urheilussa asennoidutaan eri teemoihin. Moni seuran edustaja on myös kertonut, että liittojen kannanotto tasa-arvokysymyksiin on helpottanut heidän tasa-arvotyötään. Siksi pidän tärkeänä, että liitoissa on osaamista, jotta saadaan tasa-arvo toteutumaan arjen käytännön toiminnassa. On myös olennaista nähdä, miten eri päätökset vaikuttavat urheilun tasa-arvoon. Tasa-arvon eteen on tärkeä työskennellä monipuolisesti urheilun eri osa-alueilla niin valmennuksessa kuin seuran hallituksessa kuin lasten vanhempienkin kanssa.
Tasa-arvotyötä tehdessä ei saisi olla yksin. Olen kuullut eri sukupuolen edustajilta, myös miehiltä, kokemuksia siitä, että heitä on nimitelty ja haukuttu ottaessaan julkisesti kantaa tasa-arvokysymysten puolesta, mikä ymmärrettävästi voi viedä voimat. Täten eri verkostot, missä voi saada vertaistukea tasa-arvon edistämiseen ovat todella tärkeä ja voimaannuttava energianlähde, jota lämpimästi suosittelen. Olen itse onnekseni päässyt mukaan muutamaan verkostoon, joissa on edustettuna liikuntaneuvoston jäseniä, eri kansallisten urheiluliittojen työntekijöitä ja ruohonjuuritason henkilöitä, jotka pohtivat yhdessä tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä.
Herkällä korvalla kuunnellen ja muilta oppien
Tänä päivänä urheilussa puhutaan paljon monipuolisuuden tärkeydestä sen sijaan, että panostettaisiin ainoastaan yhteen lajiin nuorten urheilijoiden kanssa. Samaa monipuolisuutta näen tavallaan meidänkin hankkeessa, minkä koen suurena vahvuutena. På samma linje -hanke on nimittäin urheiluliiton ja nuorisoseuran yhteistyöhanke, mikä yhdistää urheilun ja nuorisoalan toimijoita. Olemme voineet oppia toisiltamme puolin ja toisin. Olen omassa urheilutaustassani toiminut vain yhden seuran ja lajin parissa. Tämän vuoksi en ole nähnyt tai kokenut eri organisaatiokulttuureja. Kuitenkin tämän hankkeen myötä olen saanut mahdollisuuden kokea nuorten urheilutoiminnan lisäksi toisenlaista, nuorisoalan toimintaa. Tämä on avannut minulle ihan eri lailla näkökulmia tasa-arvon toteutumiseen käytännössä. Uskonkin, että urheilun parissa toimijoille on hyväksi saada vaikutteita nuorisoalalta, jossa tasa-arvon edistämiseksi on tehty jo pidempään työtä. Tämä varmasti edesauttaa asennemuutosta.
Koen että Suomessa mietitään paljon sitä, miten toimia, kun ilmenee epäasiallista käytöstä kuten seksuaalista häirintää, kiusaamista ja syrjintää. Toivoisin kuitenkin, että tämä ajatusmaailma muuttuisi kohti tasa-arvoa edistävää toimintaa. Pitäisin tärkeänä, että tulevaisuudessa tehtäisiin yhä enemmän töitä tasa-arvon toteutumisen edistämiseksi. Tämä samalla ennaltaehkäisee epäasiallista käytöstä.
Ehkä tärkein oppi matkan varrella itselleni on ollut kyky ottaa asia puheeksi. Kokemukseni mukaan kannustava ja valaiseva tiedonanto kantaa pisimmälle. Tämä antaa myös kuulijalle mahdollisuuden kokea turvallisuuden tunnetta. Turvallisuus on tärkeää, jotta tasa-arvoon liittyvistä asioita voi keskustella rehellisen avoimesti. Tämän ja monen muun opin olen saanut Ruotsista, jossa tasa-arvotyötä urheilun parissa on tehty yli 20 vuotta. Eli suosittelen myös hyödyntämään mahdollisimman paljon benchmarkkausta! Asennemuutostakaan ei kannata aloittaa tyhjästä, vaan on hyvä pyytää apua ja tukea heiltä, jotka ovat olleet saman asian ääressä pidemmän aikaa ja kokeilla eri tapoja lähestyä aihetta —oli sektori sitten urheilu-, nuoriso- tai kulttuuriala.
Teksti: Tarja Krum, På samma linje -hankkeen projektikoordinaattori
